tiistai 5. joulukuuta 2017

Marraskuun luetut


Marraskuu oli pitkä, märkä ja kylmä. Tuntui, että se ei lopu koskaan. Töitä tuli tehtyä aivan järjettömästi ja tuntui, että se vei kaikki mehut minusta. Marraskuu kuitenkin loppui ja kroppa tuntuu antavan periksi nyt, sillä joulukuun alun kunniaksi sain megaflunssan. Pari päivää joudutaan ainakin parantelemaan nyt, joten katsotaan mitä tästä joulukuusta tulee. 

Marraskuussa kävin Jyväskylässä avoimen yliopiston yhdellä lähiopetusviikonlopulla, aiheina oli kirjallisuuden teoria. Oli todella ihana ja osittain harmittaa, että tuolla kirjallisuuden kursseilla ei ole paljoakaan lähiopintoja vaan suurinosa on oppimistehtäviä tai kirjatenttejä. Tänä syksynä on ollut ihan mielenkiintoisia kursseja, olen suorittanut lajiteoriaa, kulttuurintutkimusta sekä noita teorioita syvemmin. Mitäköhän sitä sitten tekisi, kun perus- ja aineopinnot ovat kirjallisuudesta suoritettu? 

Marraskuussa sain kuitenkin luettua seuraavat

J.P. Delaney - Edellinen asukas
Annastiina Storm - Me täytytään valosta
Anni Saastamoinen - Depressiopäiväkirjat
Mari Jungstedt - Toiset kasvot
Kate Morton - Talo järven rannalla
Emilia Kunnas & Ninni Myllyoja - Nainen ja rikastumisen taito 

Lukukuukautena kuukausi oli ihan hyvä. Äänikirjana kuuntelin Mari Jungstedtin Toiset kasvot ja Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat. Nyt pitäisi taas joku uusi työmatkaäänikirja valita, jotenkin uuden äänikirjan käyntiin saaminen on aina prosessinsa. Mutta eiköhän tuolta joku valikoidu!

Vuoden saldo marraskuun lopussa oli 73 kirjaa, ja tavoite on 100. Ihan en 27 kirjaa taida saada joulukuussa luettua, eli jonkin verran jäädään tavoitteesta. En kuitenkaan halua hampaat irvessä lukea, joten olen todella tyytyväinen näihinkin saavutettuihin lukuihin! :) 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Emilia Kunnas & Ninni Myllyoja: Nainen ja rikastumisen taito

Talentum, 2014
kirjastolaina

"Rahako ei tee onnelliseksi? Kyllä tekee. Riittävästi rahaa pitää naisen mielenterveyden ja parisuhteen kunnossa. Myös omalla työllään voi rikastua, ja talouskasvusta on naiselle iloa.Tässä kirjassa tarjoamme kolme erilaista tapaa vaurastua, jopa rikastua. Neuvomme alkuun sijoittamisessa ja annamme askelmerkit, miten edetä, jos omaisuutta on jo jonkin verran. Aika on rahaa. Opit hoitamaan omat rahasi sitä paremmin, mitä aiemmin aloitat. Miksi vitkastelisit, kun voit tehdä jotain jo tänään? Lupaus: Tässä kirjassa ei ole yhtään pihistelyvinkkiä."

Kirjaston palautetuissa kirjoissa oli toissa viikolla mielenkiintoisella kannella oleva kirja, joka kiinnitti huomion. Otsikko oli myös itseä puhutteleva ja oli pakko napata lainakassiin tämä Kunnaksen ja Myllyojan loistava kirja - Nainen ja rikastumisen taito. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta viime viikonloppuna ja tuntuu, että jotain naksahti päässäni. Että paras aika säästämisen aloittamiselle oli eilen, jos ei eilen aloittanut niin tänään. 

Kerrotaan ensin hieman, mitä kirja siis käsittelee. Kirjaa on itsenäinen jatko-osa kirjailijoiden Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta-kirjalle (jota en muuten ole lukenut, mutta pistin varaukseen). Kirjassa ei anneta neuvoja siihen, missä voi säästää tai miten taloutta tulee hoitaa, sillä näitä asioita Kunnas ja Myllyoja ovat käsitelleet ensimmäisessä kirjassa. Nainen ja rikastumisen taito keskittyy säästämiseen ns. ammattimaisesti. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: rahastosäästäminen, osakesäästäminen ja asuntosäästäminen. Jokainen säästämistapa esitellään lähes rautalangasta vääntäen ja ainakin itselle ennen niin vieraalta kuulostaneet rahasto- ja osakesäästämiset alkoivat jopa houkutella. Niihin ei tarvita isoa alkupanosta, 15-50e/kk riittää jo, kun säästää pitkäjänteisesti. 

Kirjan nimi on ehkä harhaanjohtava - nainen ja rikastumisen taito, sillä kirja on oikein oiva perusopus myös miehille. Ehkä nimi kuitenkin saa naiset tarttumaan siihen herkemmin, sillä kirjassakin otetaan puheeksi se yksi iso ongelma, eli tasa-arvo, taloudessa. Kirjailijat hienosti kertovat, että pörssi ei tiedä, onko sijoittaja mies tai nainen. Silti suurinosa pörssissä sijoittavista ja säästäjistä on miehiä, sillä naiset eivät halua sotkeutua asioihin. Naisille pitäisi ja tulisi puhua enemmän säästämisen ja taloudellisen riippumattomuuden puolesta! Itse ainakin tämän kirjan lukemisen jälkeen pistin kuukausisopimuksen pankkini kautta rahastosäästämiseen, ei todellakaan isoa summaa, mutta summa, jolla pankin laskurin mukaan eläkkeelle jäädessäni joskus 35 vuoden päästä olen saanut pienen pesämunan kasaan. Summa vastaa n 2-3 kirjaostosta kuukaudessa, jonka pystyn hyvin irrottamaan omista kulutuksistani tällä hetkellä. 

Suosittelen kirjaa kaikille, joille säästäminen tavoitteellisesti tai muualle kuin omalle tavalliselle pankkitilille ei ole vielä tuttua. 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kate Morton: Talo järven rannalla


Bazar, 2017 
kirjastolaina

"Kesäkuu 1933. Edevanen perheen idyllinen talo Cornwallissa on valmiina jokavuotista juhannusaaton juhlaa varten. Koko tila odottaa malttamattomana satoja vieraita saapuvaksi. Alice Edevane, kuusitoistavuotias kirjailijan alku, on erityisen innoissaan. Eikä vain siksi, että hänellä on vihdoin kunnon juonikehitelmä romaaniinsa, mutta koska hän on täydellisen rakastunut mieheen, johon ei pitäisi. Vaan kun kello lyö kaksitoista ja juhannusaaton ilotulitus alkaa, kaamea tragedia paljastuu. Edevanen perheen kuopus, Theo-vauva, on kadonnut.

Kesäkuu 2003. Lontoolainen rikostutkija Sadie Sparrow lähetetään pakkolomalle pahasti pieleen menneen rikostutkimuksen takia. Sadie vetäytyy rakkaan isoisänsä luo Cornwalliin, mutta löytää pian itsensä tuuliajolla, toimettomana. Kunnes eräänä päivänä hän löytää umpeenkasvaneen puutahran keskellä olevan hylätyn talon. Huhu kertoo, että kauan sitten talosta katosi poikavauva kuin tuhka tuuleen.Samaan aikaa tyylikkään Hampsteadin kodin ullakkohuoneessa kuuluisa kirjailija Alice Edevane jatkaa dekkareiden kirjoittamista. Hänen elämänsä on yhtä tarkkaan harkittua kuin bestsellerinsä. Kunnes eräs rikostutkija alkaa kysellä Edevanen perheen menneisyydestä. Alicen on vihdoin kohdattava monimutkainen salaisuuksien vyyhti, jota hän on yrittänyt koko elämänsä ajan paeta."

Olen lukenut kaikki Kate Mortonin kirjat, sitä mukaan kun niitä on suomennettu, ja nauttinut oikeastaan jokaisesta. Morton yhdistää taitavasti historiaa ja nykypäivää, useimmiten Iso-Britannian maaseudulla, historian aina saavuttaessa nykyisyys. Kirjoissa tuntuu järjestään olevan teemana se, että menneisyyttään ei voi paeta. Osassa teoksista tämä on toteutunut paremmin, osassa huonommin. Edellisestä kirjasta en niin välittänyt, mutta Talo järven rannalla veti minut mukaansa todella nopeasti!

Tiesin hieman, mitä odottaa eli koetin päästä tarinan edelle, mutta Morton onnistui pimittämään ratkaisun lähes loppuun asti. Päähenkilöinä kirjassa on siis kirjailija Alice Edevane, jonka lapsuudessa hänen pikkuveljensä on kadonnut. Alice syyttää itseään tästä tapahtumasta, mutta ei halua puhua asiasta kenenkään kanssa. Toisaalta Alicen ohella kirjassa seurataan lontoolaisen poliisin Sadie Sparrowin pakkolomaa, kun hän oli kiintynyt yhteen rikostutkintaansa liian paljon ja ylittänyt poliisin rajat. Sadie löytää Alicen vanhan talon metsän keskellä ja haluaa selvittää talon mysteerin.  

Tarinassa oli muutama pieni sivujuoni, jotka ärsyttivät hieman. Sadien vanha juttu (josta syystä oli pakkolomalla) nousi mielestäni liian isoon osaan tarinassa. Lisäksi ihan lopussa Morton ehkä vei loppuratkaisun yhtä pykälää liian pitkälle ja "liian nätiksi paketiksi". Kirja olisi toiminut hyvin ilman tätäkin loppuratkaisua - nyt se jätti vähän imelän maun, vaikka kirjasta kovin pidinkin. Suosittelen kirjaa silti, jos Mortonin tiiliskivet kiinnostavat!