perjantai 23. kesäkuuta 2017

Sophie Kinsella: Kuka on pomo


Sophie Kinsella: Kuka on pomo
WSOY, 2017

"Katie Brenner on velho markkinoimaan. Sitä vain ei tajuta tyylikkäässä lontoolaistoimistossa, josta hän saa potkut. Isän maatilamatkailukohteen Katie sen sijaan nostaa taidoillaan kaikkien huulille.
Maalaistyttö Katie taitaa markkinoinnin salat. Vain itsensä markkinoinnissa hän ei ihan pärjää, vaikka päivittää sometilejään minkä ehtii. Kun Katie palaa kovasta Citystä maalle ja tarttuu toimeen isänsä vihermatkailuhankkeessa, niin eipä aikaakaan kun Lontoon trendikkäimmät tyypit jonottavat pääsyä maatilan luomuruoan lähteille. Jonossa seisovat myös Katien entinen pomo ja pomon pomo, upea Alex."
Juhannusviikolla on tuntunut meidän lomapaikassa sataneen melkein joka päivä useamman tunnin ajan. Pakkasin lomalle mukaan paljon luettavaa, mutta myös neulottavaa. Suurempi tarve olisikin ollut lämpimillä neuleilla, joten kulutin kaksi päivää yhden villahuivin loppuun neulomisesta. Samaan aikaan ei voi kunnolla lukea, joten äänikirjat ovat tässä suuri pelastus. Lasten kuullen taas ei viitsi erilaisia dekkareita ja murhatarinoita kuunnella, joten piti kokeilla jotain "uutta". Päädyin valitsemaan BookBeatista ilmeisesti aivan vasta julkaistun Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kuka on pomo. 

En ole Kinsellaa lukenut muutaman ensimmäisen Himoshoppaaja-kirjan jälkeen. Itseä alkoi ärsyttää Becky hahmona todella pahasti, kun tuntui, ettei hän kasvanut yhtään kirjasta toiseen vaan jatkoi sitä samaa sähläystä ja vielä rahan kanssa sillä tavalla. Tätä uskalsin nyt kuitenkin kokeilla, kun kirjassa on täysin uusi päähahmo, Katie Brenner! Katie on maalaistyttö, joka on haaveillut asuvansa Lontoossa koko ikänsä. Hän on fiksu, ja kouluttautunut, mutta silti täysin hanttihommissa työelämässä. Lisäksi Katien pomo on aivan kamala, ja erinäisten sattumusten kautta Katie päätyy takaisin isänsä maatilalle. 

Se mikä tässä kirjassa eniten miellytti itse Katie-hahmon lisäksi oli sen osittain kantaakin ottava ajatus siitä, minkälaisena me myymme itsemme somessa ja ylipäätänsä elämässä. Kukaan ei voi tietää, mitä kaikkea toisella on menossa, oli hänen elämänsä ulospäin miten täydellisiä Instagram- ja Facebookpäivityksiä tahansa. 

Jäin itsekin miettimään omia Instagram-kuviani, ja huomasin myös esimerkiksi lomaviikon osalta, että aurinko paistoi joka kuvassa, vaikka käytännössä täällä on satanut vettä ja tullut n 90 % ajasta. Blogin Instagram-tili on "harkitumpi", joten se näyttääkin ihan erilaisen puolen omasta elämästäni kuin henkilökohtainen tilini. En toisaalta ollut niinkään tajunnut, että onpa tuo henkilökohtainenkin tili jollain asteella "tietyssä muodissa oleva", joka ei paljasta niistä elämän negatiivisista puolista oikeastaan yhtään mitään. 

Näin vaan tämäkin chick lit-kirja sai jotain syvällisempää omassa päässä liikkumaan. Suosittelen lämpimästi kesäluettavaksi tätä Kinsellan uutta, etenkin jos Himoshoppaajat eivät ole olleet niitä suosikkeja. 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton


Osallistuin ensimmäistä kertaa omassa kirjabloggaushistoriassani lukumaratoniin! Virallisesti kesän ensimmäinen lukumaraton olisi ollut 17.-18.6., mutta oman alkaneen kesäloman kunniaksi päätin aloittaa jo perjantaina, 16.6. Niinpä oma maratonaika oli pe 16.6. 16.00 - la 17.6. 16.00 välinen aika. Tähän aikaväliin ehdin käydä myös Korjaamon Dekkarilauantaissa, mutta muuten meni kirjan parissa aikalailla tuo vuorokausi. 


Perjantaina aloittelin maratonia Julie Murphyn Dumplin-kirjalla. Luin sen Helmetin e-kirjalainana ja sivuja oli 299 tuossa e-kirjassa. Kirjan olin saanut luettua 20.30 mennessä, jonka jälkeen hyppäsin juuri postista hakemasi Natohan Hillin The Nix-kirjan kyytiin. 

The Nix on tulossa syksyllä Gummeruksen käännöksenä suomeksi ja sieltä syksyn katalogista sen itselleni bongasinkin ja tilasin englanninkielisenä. Ja miten hieno kirja tämä onkaan, vaatii oman postauksen sitten kun saan valmiiksi! Pe-iltana ja lauantaiaamuna luin tätä kirjaa yhteensä 236 sivua (kirjan ollessa reippaasti yli 700 sivuinen). 


Lauantaina kerkesin vielä Dekkarilauantain jälkeen aloittamaan kotimatkalla Matti Laineen Pahojen miesten seuraa, josta ahmin ennenkuin kello löi lauantaina 16.00 152 sivua. 

Yhteensä siis tämän ensimmäisen lukumaratonini aikana luin 687 sivua, ja olen oikein tyytyväinen saldoon. 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Matti Laine: Pahojen miesten seura


Matti Laine: Pahojen miesten seura
Bazar, 2017

"Entisen NHL-maalivahdin Elias Vitikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ottaa Helsingin yössä taksinsa kyytiin joukon juhlatuulella olevia jääkiekkoilijoita. Eräs kyytiläisistä on hänen vanha tuttunsa pelivuosilta ja tämä palkkaa uransa jälkeen vuosikausia holtittomasti ajelehtineen Vitikan varjostamaan tulevaisuuden hyökkääjätähteä, jonka otteet kaukalossa ja sen ulkopuolella eivät miellytä pelaajan lähipiiriä. Kyttäyskeikka vie Vitikan jääkiekon parista yhtäkkiä täysin toisenlaiseen seuraan, keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyjä."

Olin lauantaina Helsingin Korjaamolla ensimmäisessä Dekkarilauantaissa ikinä. Tapahtuma oli ilmainen ja käsitin, että se järjestettiin yhteistyössä Helsingin Kirjamessujen kanssa. Tapahtumassa oli todella mielenkiintoisia haastatteluja ajankohtaisista dekkareista sekä muutama kustantaja dekkarivalikoimineen myymässä. Oma kesäloma alkoi juuri, joten lauantai dekkareiden parissa omassa rauhassa oli lähes täydellinen tapa aloittaa loma!

Tapahtumassa julkistettiin myös Paras kesädekkari 2017-äänestyksen voittaja, ja kun voittajaksi ilmoitettiin Matti Laineen uusin Vitikka-sarjan teos, oli minunkin todettava, että ehkäpä tähän kirjasarjaan kannattaa tutustua. Laineen haastattelu oli myös mielenkiintoinen kuunneltava, ja antoi aika hyvän lähtölaukauksen Elias Vitikkaan tutustumisessa. Ei ole ihan niin yleinen näkökulma dekkari/rikollisgenreen tämä Laineen sarja. Mukaan tarttuikin kaikki kolme kirjaa sarjasta ja ensimmäinen, Pahojen miesten seura, tuli ahmittua viikonlopun aikana! 

Elias Vitikka on siis entinen huipputason jääkiekkoilija, maalivahti, joka on ollut NHL:ssä asti. Miehen kunto ei kuitenkaan kestänyt huipulla olemista ja Vitikka palasi maitojunalla takaisin Suomeen. Miehen elämä ei ole ammattiuran jälkeen mennyt ihan nappiin ja kirjan alussa hänet löytää taksin ratista. Vitikka päätyy erinäisten seikkailujen jälkeen jopa vähän kaidalle tielle, mutta jotenkin hahmona hän on silti sen verran sympaattinen, että hänen jopa toivoo vähän onnistuvan tässä uudessa hommassaan. Pidin myös kovasti loppua kohden isompiin ja parempiin rooleihin päätyvistä Mylläristä ja Vingeristä. 

Lykkäsinkin kirjan seuraavaksi mieheni luettavaksi, sillä uskon hänen pitävän tästä kirjasarjasta myös todella paljon. Omalla bloggauslistalla on vielä pari muutakin kirjaa, sillä osallistuin kesän ensimmäiseen lukumaratoniin pe-la välissä. Luettuja sivuja tuli vajaa 700, joka onkin oikein hyvä suoritus ihka ensimmäisestä lukumaratonistani! :)