Sofi Oksanen: Baby Jane
Silberfeldt, 2011
"Baby Jane on moderni versio Bette Davis -elokuvasta What Ever Happened to Baby Jane?, piinaava kolmiodraama ihmisistä, jotka ovat ajautuneet yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle ja yrittävät selviytyä kapeaksi käyneestä elämästään välillä epätoivoisin ratkaisuin. Toisin kuin Oksasen muut tähän mennessä ilmestyneet romaanit se sijoittuu vuosien 1995-2002 Helsinkiin ja Kallio-miljööseen, Helsinginkadun Alkon, mielenterveystoimiston ja seksikauppojen kartoittamille kaduille. Romaani on taattua Oksasta: trillerimäisiä äänteitä, kielen kauneutta. Baby Jane sai Ruotsissa suositun Bokhora-blogin huokaisemaan: "Mutta eivätkö kaikkein kauneimmat rakkaustarinat ole aina onnettomia?""
Baby Jane on toinen Oksasen kirja, jonka olen lukenut. Puhdistuksen luin muutama vuosi sitten (tainoh, kuuntelin äänikirjana työmatkoilla). Siihen verrattuna Baby Jane oli huomattavasti kevyempää luettavaa, vaikka käsitteleekin aika rankkoja aiheita. Mielenterveysongelmia, niiden hoitoa (tai hoitamatta jättämistä), parisuhdeväkivaltaa. Ote kirjassa on kuitenkin niin kevyt, että lyhyehkön kirjan saa kahlattua aika nopeasti läpi ilman suurempia ponnisteluita.
Kaikkein ahdistavin kirjassa oli kuitenkin pikku hiljaa paljastuva Pikin paniikkihäiriö, ja se, kuinka toinen näännytetään nälkään sitä hyväksikäyttäen. Kuinka riippuvainen toinen voi olla muiden avusta, ja silti ei viitsi, kehtaa, halua pyytää apua. Kun "kyllä mä pärjään"-mentaliteetilla mennään. Teki mieli ravistella kirjassa nimettömäksi jäänyttä minäkertojaa, että ryhdistäytyisi hän edes vähän ja koettaisi väkisin puuttua Pikin asioihin, kun kerran minäkertoja oli kuitenkin paremmassa kunnossa. Mutta eihän se niin helppoa ole, masennuksesta ei pääse yli eikä ympäri pelkällä "ryhdistäydy!"-käskyllä.
Baby Jane oli rankkuudestaan huolimatta oikein mukava välipalakirja isompien kirjojen välissä. Raju, mutta silti kevyt.
Arvostelu: ★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti