perjantai 20. syyskuuta 2013

Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä


Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
Seven, 2012

"Leijat Helsingin yllä kertoo Riku Bexarin kaipuusta, perheestä joka hajosi maailman turuille. Räkänokkainen helsinkiläispoika, joka heitteli autoja lumipalloilla Batman-merkki rinnassaan, on nyt itse isä. Mutta maailma on toinen.Kjell Westö käsittelee rohkeasti meidän aikaamme, hulluja vuosia ja niitä seurannutta romahdusta. Hänen ihmisensä ovat yhtä tosia ja tuntevia kuin sinä."Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta. Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.""

Leijat Helsingin yllä on ensimmäinen Westöni. Olen useamman vuoden miettinyt, että pitäisi sivistää itseäni Westön teoksilla ja niinpä kirjastossa sompaillessani edestakaisin lasten kanssa hyllyvälejä nappasin tämän käteen, kun se oli nostettu siihen näytille erikseen. Ja enpä katunut!

Alkuun oli hieman hankala päästä, sillä nimiä vilisi sellaista tahtia, että heikompia hirvitti. Mutta kunhan opin yhdistämään nimen ja henkilön ja tapahtumat, imaisi kirja mukaansa hurjaa vauhtia. Oma äitin on juuri kirjan henkilöhahmojen ikäluokkaa ja pyörinyt paljon samoilla alueilla, joissa kirjan Riku ja Marinakin pyörii: Munkkiniemessä, Munkkivuoressa, Westendissä, jne. Pystyin hyvin kuvittelemaan kirjan hahmot ympäristössään ja näin silmieni edessä, minkälaisia kampauksia ja vaatteita heillä oli - sen perusteella, mitä itse olen äitini valokuvakansioita selaillut. 

Oli ihana lukea kuvausta siitä, miten Helsinki (ja Espoo osittain) on muuttunut ja kasvanut vuosien aikana. Vaikka Rikun (ja veljensä Danin) tarina kiehtoi minua paljon, oli Helsingin kasvun seuraaminen melkein kiehtovampaa luettavaa. Jääkiekon suosion kasvu, Ruoholahden rakentuminen, Lepakon keikat, Rajasaari. 

Pidin myös siitä, että osan tarinasta kertoi Marina. Westön kieli oli myös miellyttävää lukea ja hypin erittäin vähän rivien yli, jota teen välillä kirjojen kanssa, jos teksti on raskasta . Oikeastaan tykkäsin tästä lukukokemuksesta todella paljon ja taidan laittaa Westön muitakin kirjoja lukulistalle. 

Arvostelu: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti