sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä


Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Otava, 2014

"Salakapakoita, elokuvateattereita, pimeitä sivukujia, yhteiskunnallisia jännitteitä - historiallisen dekkarisarjan avausosa herättää eloon 1920-luvun kuohuvan Helsingin.

Keväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesi linnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriössä työskentelevää Karl Axel Björkiä selitys ei kuitenkaan tyydytä.

Murhatutkimukset vievät Björkin öisille retkille kaupungin kaduille, työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin - sekä muotisalonkiin, jonka omistaja on kenties muutakin kuin bolsevikkeja paennut aatelisnainen."

Luin ensimmäisen Hämeen-Anttilani viime vuonna (Sokkopelin) josta ei jäänyt paljoa sanottavaa. Silloin Sokkopeli jätti fiiliksen, että tulipa tuhlattua aikaa turhan lukemiseen ja en tältä kirjailijalta enää muuta lue. Ja silti en voinut kirjaston uutuuksien edessä vastustaa kun tämän näin. 1920-luvun Helsinki! Mysteeri! Vesitorni! Kuulosti niin hyvältä, että pikalainana tämän nappasin ja aika nopeasti tuli kahlattua läpi.

Nimenomaan kahlattua. Perusidea on kiva kirjassa. Yksityisetsivä avustaa poliisia, murha ja se 1920-luvun Helsinki. Mutta kun kirjaan oli tungettu paljon turhan oloisia sivujuonia! Karl AxeL Björkistä ei ottanut selvää, onko hän lintu vai kala ja onko se oleellista edes juonen suhteen. Lisäksi itseä ärsytti kirjailijan kirjoitustyyli käyttää myös muualla kuin puheenvuoroissa erilaista kieltä ("hän" = "se"). Puheenvuoroihin se sopi kuin nenä päähän, mutta muualla häiritsi. 

Loppu antoi ymmärtää, että jatkoa on tulossa (johon varmaan nuo turhiksi kokemani sivujuonetkin liittyvät, ehkä?) ja saattaa olla, että jatko-osatkin tulee silti luettua. Kirjan parasta antia oli kuvaukse vanhasta Helsingistä, sen ajan kartat etu- ja takakansien sisäpuolella, joista seurasin vähän väliä, missä päähenkilö liikkui.

Arvostelu: ★★★

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti