Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Otava, 2013

"Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua? Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen."

Luin tämän ja Kaksi kertaa kadonneen välissä Katoamispisteen Haahtelalta. Kerroin aiemmassa bloggauksessa, että nyt on projektina tutustua tähän varsinkin blogeissa kehuttuun kirjailijaan ja hänen tuotantoonsa. Tämä oli tältä erää viimeinen teos, jonka luen - välillä pitää lukea jotain muutakin.

Mutta voi että, mihin kirjaan päätinkään lopettaa! Verratuna kahteen edeltävään lukemaani, oli tämä ihan eri planeetalta. Tarrasi mukaan, piti matkassaan, oli aavistuksen tylsä välissä, jotta taas loppu huipentui. Katoamispisteen kaari taas lässähti loppuun kun Kaksi kertaa kadonnut ei tuntunut edes päästävän pintaa syvemmälle. 

Toisaalta jos olisin lukenut tämän ensin, ja sitten nuo vanhemmat teokset, olisin varmasti pettynyt niihin vielä enemmän. Tämä kirja kosketti ja herätti ajatuksia. Samastuin moniin päiväkirjassa esitettyihin ajatuksiin ja matkustin sen mukana ympäri maailmaa. Tätä kirjaa suosittelen lämmöllä :) 

Arvostelu: ★★★★★

--

Ps. Yksi pieni lukupäiväkirja löytyy nyt myös facebookista :)

LASTENKIRJA: Elviira ja vuodenajat & Hulda ja Jalmari

Tällä kertaa esittelen kaksi viimeaikaista suosikkia lapsilta; käymme 2-3 viikon välein kirjastossa ja lapset saavat valita iltasatukirjansa ihan itse. Kirjoja valitaan 5-8 kappaletta ja iltaisin saavat sitten vielä näistä kirjoista valita kaksi, jotka luetaan. Viimeisen käynnin kaksi suosikkia siis tässä. Lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat. 

--

Natalie Marshall: Elviira ja vuodenajat

Tactic Publishing, 2014

"Jokainen vuodenaika on yhtä hauska, vain eri tavalla! Seuraa Elviira-tytön touhuja kaikkina vuodenaikoina! Keväällä on ihastuttavaa, kun lehdet puhkeavat puihin, kesällä mennään uimaan merenrannalle ja syksyllä katsellaan kauniita punaisia ja keltaisia lehtiä. Mitä hauskaa talvella voikaan tehdä?"

Tämä on samalla äidin ihan lemppari näistä kahdesta, kuin lastenkin. Kauniit ja värikkäät kuvat, lyhyet lauseet ja ripeästi etenevä tahti. Lapset osaavat toistaa jo perässä jokaisen sivun tarinan. Kesällä on ihanan vihreää, talvella on lumessa kiva leikkiä, keväällä valitaan keltainen liivimekko päälle. Mutta parasta on mennä iltaisin aina omaan sänkyyn nukkumaan. Loistava iltasatutarina siis! 

--

Markus Majaluoma: Hulda ja Jalmari

WSOY, 2006

"Pieni tarina perheen pienimmille.

Jalmari kuljettaa vaunuissa pikku Huldaa. Kaksikko pysähtyy kuuntelemaan puussa istuvan linnun laulua, mutta Hulda ei pidä linnuista. Hän soittaa mieluummin omaa torveaan: töttörö-röttö-röö-röö! Matka jatkuu, ja seuraavaksi Hulda ja Jalmari kohtaavat koiran ja poliisihevosen. Nekin saavat saman kohtelun: torvi soi ja Hulda murjottaa. Uhmakasta tyttöä ei tänään kiinnosta mikään. - Eikö possunaamarikaan? kysyy Jalmari. Pian naurattaa lintua, koiraa ja hevostakin. 

Taiteilija Markus Majaluoman kirjoittama ja kuvittama viehättävä tarina on Pohjoismaisen kuvakirjakilpailun satoa."

Aloitimme Hulda ja Jalmari-kirjasarjan lukemisen alkusyksystä vahingossa. Ensimmäisenä oli "Suu auki Hulda, pottusammakko tulee!" Jostain syystä tiiviit ja hauskat tapahtumat kirjoissa ovat koukuttaneet molemmat lapset. Kuvissa tapahtuu paljon ja tuntuu, että lapset löytävät niistä joka kerta uusia juttuja. Koetimme lukea myös Majaluoman vähän pidempää teosta ("Isä, lähdetään sieneen") mutta se oli vielä liian pitkä omille lapsilleni. Se piti lukea osissa, mutta enemmin tykkään itsekin siitä, että iltasadun saa kerralla alusta loppuun - varsinkin kun nuoremman keskittymiskyky on vielä vähän harjoitteluasteella.  Huldaa lapset valitsevat joka kerta kirjastosta ja "Hulda kulta, luetaan iltasatu"-kirja ollaan lainattu varmaan kolme kertaa jo. 

Riikka Pulkkinen: Vieras

Riikka Pulkkinen: Vieras
Otava, 2012

"Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Vastuuntunto ja paontarve käyvät hänessä kiihkeää vuoropuhelua. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa pohtia mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jonka ahtaan uskonnollinen ilmapiiri oli tehdä hänet näkymättömäksi, vaiko jostain kauempaa.

Lopulta Maria myös suostuu kääntämään katseensa sisimpäänsä. Mitä salaisuutta hän on kantanut mukanaan valtameren yli? Mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen, tytölle jonka muumipäiväkirjaa Maria kantaa mukanaan?

Romaanissa on tanssin levoton rytmi ja aamuyöllä palaavien muistojen tiheys. Riikka Pulkkinen käsittelee vierautta, uskontoa ja ruumiillisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein."

Odotin tätä kirjaa todella, todella paljon. Olen nauttinut jokaisesta aiemmasta Pulkkisen romaanista, ja takakansitekstin perusteella (teologia, New York, oman itsensä pohdinta) tämä vaikutti juuri itseä kiinnostavalta teokselta. Valitettavasti kuitenkin sain pettyä, ja pahasti.

Kirja oli täysin erilaisella tyylillä kirjoitettu kuin Pulkkisen aiemmat. Liikaa tajunnanvirtaa, runoutta, hämärtyviä rajoja. Tarina itsessään miellytti ja olisin kaivannut enemmän Marian entisestä elämästä kertovia kohtauksia. Nuoruudesta, pappina kasvamisesta. Lisäksi ärsytti useasti miten isona osana kirjaa pidettiin pienen tytön tarinaa mutta miten vähän sille annettiin kuitenkaan tilaa. 

Erilaista Pulkkista, mutta ei kyllä parempaa. Harmittaa. 

Arvostelu: ★★

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut
Otava, 1999

"Kahvilassa työskentelevä Lolita saa lahjaksi käytetyn kameran, jonka sisällä on kehittämätön filmi. Filmiltä löytyy sarja miehestä ja naisesta otettuja kuvia. Lolita saa selville, että kuvien mies on Ramon Basha, lento-onnettomuudessa vuonna 1971 kadonnut kommunistianarkisti, joka on julistettu kuolleeksi mutta on ilmeisesti vielä elossa.

Lolitan uteliaisuus muuttuu pakkomielteeksi ja hän päättää selvittää Bashan arvoituksen. Mysteerin ratkomisen myötä juoneen punoutuu joukko muita ihmisiä, muun muassa postinkantaja Jules, Lolitan syvänmerentutkija-isä, prostituoitu Natasha ja hänen rakastajansa sekä kirjailija Simon. Kaikkien kohtalot kietoutuvat vääjäämättä toisiinsa, vaikka he eivät sitä tiedäkään."

Lähinnä kirjablogien kautta olen törmännyt useammankin kerran nimeen Joel Haahtela. Yleensä suurten hehkutusten kautta - harvassa ovat hänen teoksiaan kritisoineet. Kirjamessujen jälkihumussa päätin sitten kokeilla tätä blogien kautta itselle tutuksi tullutta kirjailijaa; uppoaako minuun? 

Kirjastosta lainasin kolme kirjaa. Esikoisteoksen Kaksi kertaa kadonnut, jonkun sieltä väliltä Katoamispisteen sekä Tähtikirkas, Lumivalkean. Ensimmäisen tartuin esikoisteokseen. En tiennyt mitä odottaa, mutta en ainakaan sitä, mitä luin. 

Lähes dekkarimainen lyhyistä luvuista koostuva kirja imaisi mukaansa, mutta tuntui samalla vähän vieraalta. Jotenkin olisin kaivannut enemmän syvyyttä - osa hahmoista jäi todella pinnallisiksi ja yhteydet piti tarkkaan miettiä, että mikä kuului minnekin. Osa tapahtumista oli vain lähinnä hämmentäviä. 

Tykkäsin kuitenkin sen verran, että luen nuo kaksi muutakin teosta. Josko nuo pienet puutteet olisi jatkossa korjattu? Plussaa nopealukuisuudesta - pienten lasten kanssa se on aina oikeasti suuri plussa! Luin kirjan myös marraskuun #lukuhaaste'ena, vaikka sivuja menikin enemmän kuin 30 päivässä. 

Arvostelu: ★★

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Atena, 2013, Elisa e-kirja (kirjan tarjonnut Elisa e-kirja)

"Sairaanhoitaja Judit havahtuu elämän rajallisuuteen, jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään ”hiukan tavanomaista enemmän”, ja palkka on sen mukainen.

Juditin uusi työ ei ole kuitenkaan ihan sitä mitä hän odotti. Juditin on vakoiltava uutta asiakasta, ateisti Leo Moreauta, jolla on firman tarvitsemaa tietoa. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kolmas romaani Sielut kulkevat sateessa yhdistää kauhukertomuksen ja psykologisen trillerin. Kirja vie perimmäisten kysymysten äärelle: Mihin uskot? Ketä rakastat? Kenellä on oikeus päättää tulevaisuudesta?"

Elisa e-kirjalla oli Blogatissa kampanja scifistä ja fantasiasta syksyn pimeyteen. Tarkoituksena oli valita kaksi kirjaa scifi ja fantasia-kategoriasta ja lukaista marraskuun loppuun mennessä. Itse valitsin toiseksi tämän Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksen. En ole kovin suuri kauhun/scifin/fantasian ystävä, mutta koin, että tässä kampanjassa on pieni mahdollisuus vähän laajentaa näkemystä. 

Ja noh, olihan se luettava. Ei minusta silti saa tämän tyylisen kirjallisuuden ystävää. Kirja lähti hitaasti käyntiin, mutta kun Judit pääsi työntouhuun ja Moreaun kanssa työskentelemään, sujui lukeminen paremmin. Eniten häiritsi SIVUHUOMAUTUS-tekstit, joilla tosin oli oma paikkansa tarinassa oikein hyvin. En pidä siitä, että kaikki selvitetään lukijalle suoraan. 

Saatan silti lukaista vielä Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät-kirjan, jota kirjablogeissa on paljon kehuttu. 

Arvostelu: ★★