Riikka Pulkkinen: Vieras
Otava, 2012
"Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Vastuuntunto ja paontarve käyvät hänessä kiihkeää vuoropuhelua. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa pohtia mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jonka ahtaan uskonnollinen ilmapiiri oli tehdä hänet näkymättömäksi, vaiko jostain kauempaa.
Lopulta Maria myös suostuu kääntämään katseensa sisimpäänsä. Mitä salaisuutta hän on kantanut mukanaan valtameren yli? Mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen, tytölle jonka muumipäiväkirjaa Maria kantaa mukanaan?
Romaanissa on tanssin levoton rytmi ja aamuyöllä palaavien muistojen tiheys. Riikka Pulkkinen käsittelee vierautta, uskontoa ja ruumiillisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein."
Odotin tätä kirjaa todella, todella paljon. Olen nauttinut jokaisesta aiemmasta Pulkkisen romaanista, ja takakansitekstin perusteella (teologia, New York, oman itsensä pohdinta) tämä vaikutti juuri itseä kiinnostavalta teokselta. Valitettavasti kuitenkin sain pettyä, ja pahasti.
Kirja oli täysin erilaisella tyylillä kirjoitettu kuin Pulkkisen aiemmat. Liikaa tajunnanvirtaa, runoutta, hämärtyviä rajoja. Tarina itsessään miellytti ja olisin kaivannut enemmän Marian entisestä elämästä kertovia kohtauksia. Nuoruudesta, pappina kasvamisesta. Lisäksi ärsytti useasti miten isona osana kirjaa pidettiin pienen tytön tarinaa mutta miten vähän sille annettiin kuitenkaan tilaa.
Erilaista Pulkkista, mutta ei kyllä parempaa. Harmittaa.
Arvostelu: ★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti