Pekka Hiltunen: Onni

Pekka Hiltunen: Onni
WSOY, 2016

"Oskarilla on ongelma. Hän rakastaa toimittajan työtään mutta vihaa ammattinsa kurjistumista - ja koko työelämän nykyistä hulluutta. Pystyykö Oskari huiputtamaan itselleen ylennyksen psykologi Emmalta? Työhaastattelu käynnistyy hyvin, mutta sitten hänen puheisiinsa alkaa lipsahdella hankalia paljastuksia. Totuuksia media-alasta, kertomuksia ex-tyttöystävä Tuulikista alias Tuhannen Mulkun Tuulikista, joka päätti nuorena pelastaa kaikki Suomen homot - ja koulutoveri Aaposta eli Roady Runnerista, joka muusikkona ja supliikkimiehenä on pikamatkalla supertähteyteen.Onni on hauska ja koskettava aikalaistodistus, romaani työelämän muutoksesta, journalismin vaihtumisesta markkinointialustaksi ja nykyihmisen tarpeesta löytää sisäinen rauha mahdollisimman kevyin ponnisteluin."

Kuuntelin lokakuun työmatkoilla BookBeatista äänikirjana Pekka Hiltusen Onni-kirjan. Kirjaa on jonkin verran kehuttu blogeissa, mutta jostain syystä en vieläkään saa kiinni Hiltusen tyylistä. Kirja koostuu kolmen eri  henkilön kertomina heidän tarinastaan: Oskarin, Tuulikin ja Aapon. Oskari on näitä yhdistävä tekijä.

Tämä oli ensimmäinen Hiltunen, jonka jaksoin lukea (tässä tapauksessa kuunnella) loppuun asti, vaikka tämänkin kohdalla mietin lopettamista. Koin, että parasta antia kirjassa oli rollolaisen Tuulikin osuudet - kertomukset 90-luvun seksuaalivähemmistöistä ja heidän tapahtumistaan Rovaniemellä ja edeten pikkuhiljaa kohti nykyisyyttä. Aapon eli Roady Runnerin osuuksia en oikein jaksanut ymmärtää, koin ne lisäksi todella ahdistaviksi. Kirjan takakansi kuvaa Roadya supliikkimiehenä kun itselle lähinnä tuli mieleen kaksisuuntaista sairastavan maaninen vaihe lähes jokaisesta Roadyn hetkestä.

Ja itse Oskari. Tylsä, jaaritteleva, paasaava, muka rento ja kokeileva mutta silti niin konservatiivinen. Oskarin puheissa media-ala on aivan kammottava ja en haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa, koska se on tylsä! Tuulikista, jos olisi tehnyt kirjan yksinään, niin pitäisin ja paljon. Sitä osuutta suosittelen todella vahvasti.

Miten muuten tähän lokakuuhun tuntuu eksyvän näin paljon näitä teoksia, joiden parissa en ole oikein viihtynyt? Ei ihme, että lukeminen tuntuu takkuavan nyt lokakuussa. Jospa kirjamessut parantaisi fiilistä.

Arvostelu: ★★