tiistai 19. syyskuuta 2017

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas


Otava, 2017
kirjastolaina

"Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu. Poikavuosina solmittu ystävyys kantaa halki seksuaalisen heräämisen ja nuoruuden myrskyjen aina kultaisiin menestyksen vuosiin ja niiden kääntöpuolelle.

Jälkeenpäin nuo viattomat onnen ajat saavat mustat kehykset. Kuva Rabellin täydellisestä perheestä rakoilee, kun kertoja joutuu vedetyksi heidän tummiin kuvioihinsa ja alkaa tuntea yhä suurempaa vierautta. Kuka petti kenet?"

Muistan pitäneeni Westön Leijat Helsingin yllä-kirjasta todella paljon. Olen myös viime keväänä aloittanut Missä kuljimme kerran-kirjaa, mutta se on toistaiseksi vielä kesken - ehkä aloitin huonoon aikaan sen lukemisen, sillä muuta syytä en keksi sille, että Westön kirja on jäänyt kesken. Sillä kirjoittaa Westö osaa! 

Hänen tekstinsä on hyvin kirjoitettua, mukaansa tempaavaa, soljuvaa, taitavaa. Westö on yksi parhaista kuvailemaan ympäristöä. Voin suorastaan tuntea olevani 60-luvulla Uudenmaan saaristossa suomenruotsalaisten kartanolla tai Taka-Töölössä kulkemassa katuja pitkin kohti Kaivopuistoa. Rakastan suorastaan tuota Westön tapaa käsitellä Helsinkiä varsinkin. Miten taitavasti voikaan kuvailla sitä tiettyä paikkaa ja aikakautta, jossa en itse ole elänyt mutta jossa voi tuntea täysin olevansa paikalla. 

En ole koskaan pitänyt Helsingistä sen itsensä takia - viihdyn paremmin täällä ns. maakunnassa Helsingin kainalossa. Mutta miten iso hinku tuli taas etsiä asuntoa Helsingistä, keskustasta, sieltä Westön Helsingistä! Niin taitavasti hän kuvailee tuota pääkaupunkiamme. Valitettavasti koin tämän uusimman kirjan, Rikinkeltaisen taivaan kanssa, että sama taito ei yltänyt henkilöhahmoihin. 

Kirjaa kuvataan jonkinlaisena kasvutarinana ja sitä se toisaalta olikin. Westö oli tähän yhdistänyt myös hieman jännitystä mutta myös samoja elementtejä kuin Leijat Helsingin yllä-kirjassa (itseasiassa kirjan sisällä viitattiin vähän sivuten tuohon teokseen, joka oli ihan hauska idea). Osittain jopa liikaa - tuntui, että luin samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan ja tiesin jo, miten kaikki päättyy. Nautin kuitenkin kirjan parissa olemisesta ja teksti oli taattua Westöä - mukaansa tarttuvaa, nostalgista ja noh, rikinkeltaista. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Elokuun luetut


Elokuu oli hassu välikuukausi. Toisaalta itsellä oli elokuussa lomaa (hurja viikko) mutta myös perheen arki meillä kotona muuttui hieman esikoisen eskarin kanssa ja miehen jäädessä opintovapaalle. Itse taas olen suorittanut muutamia kesäkursseja loppuun ja tuntuu, että syksy on jo ehtinyt pitkälle sitä kautta. 

Ehdin kuitenkin elokuussa lukea reippaasti taas! Vaihdoin BookBeatin tilaukseni Storyteliin, kokeilun vuoksi. Storytelissa houkuttelee iso valikoima englanninkielisiä YA-kirjoja äänikirjoina, joista saan työmatkoille taas helposti lisäkuunneltavaa. 

Sarah Mlynowski: I See London, I See France
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Jenny Han: To all the boys I've loved before
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa

yhteensä 2522 sivua

Näiden lisäksi luin opiskeluja varten kaksi muuta kirjaa, mutta niitä en nyt tähän listannut lainkaan. Oikein hyvä saavutus elokuuksi kyllä! Äänikirjoina kuuntelin kaksi kirjaa, e-kirjana luin yhden kirjan ja loput ihan fyysisiä kappaleita - iso muutos aiempaan! Bloggaaminen näyttää tosin laahaavan perässä paljonkin näistä kaikista, katsotaan josko tänä viikonloppuna ehtisi muutaman luonnoksen viimeistellä ja ajastaa ensi viikolle. 

Ernest Clinen Ready Player One oli yksi kuukauden parhaista, mutta nautin myös todella paljon Maria Kallion seuraan palaamisesta Lehtolaisen Viattomuuden lopun parissa. Kjell Westön Rikinkeltainen taivas oli ehkä kuukauden pettymys - huono se ei ole, mutta odotuksiin nähden olin pettynyt. Tästä oma postaus tulossa vielä. 

Elokuussa kiertelin myös kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä jonkin verran, ja sieltä mukaan tarttui mukava pino lisää luettavaa. Syksyn uutuuksia näyttäisi tulleen kirjaton jonossa minun kohdalle nyt useampiakin, joten syyskuuksi on aikapaljon luettavaa tiedossa. 

torstai 31. elokuuta 2017

Ernest Cline: Ready Player One


Arrow Books, 2012
Ostettu itse

"Seitsemäntoistavuotias Wade Watts pelaa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen virtuaalimaailmoja. Rikas pelisuunnittelija on luonut valtavan, avoimen virtuaalitodellisuuden, jonka hän muun omaisuutensa ohella testamenttaa sille joka ratkaisee sinne kätketyt kolme arvoitusta. Sekä arvoitukset että vihjeet liittyvät 70-80-lukujen populaarikulttuuriin, josta Wade tietää käsittämättömän paljon. Lopulta Wade törmää onnekkaasti ensimmäiseen ratkaisuun ja käynnistää vaaralliseksi osoittautuvan loppuvaiheen, jossa täytyy mm. pelata virheetön Pac-Man-peli ja osata Monty Pythonin vuorosanoja ulkoa."

Olen kesän aikana ehkä muutaman kerran maininnut jääneeni koukkuun Youtuben Booktube-tubettajiin. Itsellä on tietty 5-10 hengen tubettajalista, josta poimin paljon vinkkejä omalle lukulistalle - pääosin YA-genrestä, mutta myös science fictionia sekä ihan romaaneja. Ernest Clinen Ready plaeyr one-kirjaa suositteli eräänlaisissa koostepostauksissaan yllättävän moni, joten kun bongasin kirjan Adlibriksestä, nappasin sen ostoskoriin. Vasta luettuani kirjan huomasin, että Gummerrushan on tämän kirjan suomentanut jo vuonna 2012, mutta kirja mennyt täysin itseltä ohi. 

No mutta kuitenkin. Itse luin kirjan tosiaan englanniksi ja voi kuinka pidin tästä. Turhaan ei tätä Booktubessa ole hypetetty. En miellä itseäni niinkään science fictionin ystäväksi, mutta hyvin tehty dystopia/science fiction/YA-kirja vie aina mennessään. Kirjan päähenkilö Wade on 17-vuotias poika vuonna 2044 Yhdysvalloissa, jossa öljy on loppunut ja ihmiset hakeutuvat kurjasta arjesta OASIS-pelimaailmaan. OASIS-maailmassa liikutaan erilaisten konsoleiden ja visiireiden sekä hanskojen avulla, se toimii eräänlaisena vaihtoehtoisena todellisuutena monelle. Sieltä löytyy työpaikkoja, koulut, ystävät, omat maailmat ja sen sisällä voi tiettyjen sääntöjen mukaan tehdä lähes mitä vaan.

James Halliday, OASIS-maailman luoja, on kuollut muutamia vuosia aiemmin ja jättänyt pelin sisään niin sanotun pääsiäismuna-arvoituksen. Se pelaaja, joka löytää hänen kolme yllätysmunaansa ja ratkoo arvoitukset, perii koko hänen omaisuutensa. Koska aikaa on kulunut ja kukaan ei ole löytänyt näitä arvoituksia, on sen ympärille kasvanut iso teollisuus ja ryhmittymiä, jotka koettavat saada haltuunsa arvoitukset ja sitä kautta oikeudet omistaa Oasiksen ja toisin sanoen hallita maailmaa. 

Tästä tilanteesta kirja lähtee. Kirjaa joku kutsui Goodreadsin arvosteluissa "the geek fantasy" ja "nerd utopia", jotka kuvaavat parhaiten. Harrastin itse teininä tietokoneita yllättävän paljon, josta syystä tämä kirja tuntui erityisen läheiseltä ja houkuttelevalta - tunnistin paljon kirjassa liikkuvia viittauksia 80-luvun peleihin, musiikkiin, leffoihin ja sarjoihin. Lisäksi aihepiiri liikkui itseä kiinnostavan asian ympärillä. Loppuratkaisu ei varmasti yllättänyt ketään, mutta tarina oli rakennettu hienosti ja kantoi hyvin loppuun asti. 

Kirjasta on muuten tulossa ensi vuonna Steven Spielbergin ohjaama leffa, traileri tässä. Tämä on pakko mennä katsomaan! Pidin kirjasta siis todella paljon ja jos hieman erilainen dystopia-kirja kiinnostaa, niin tässä yksi vaihtoehto. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu



Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Tammi, 2017
kirjastolaina

"Vankilatuomion seksuaalirikoksista kärsinyt nainen surmataan heti hänen vapauduttuaan. Tapaus ohjautuu lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastoa johtavan Maria Kallion pöydälle. Marialla on tiimissään kaksi uutta työtoveria, tositelevisiosta tuttu Kristo Pohjola sekä pitkään Englannissa työskennellyt Johanna Al-Sharif.

Maria Kallio joutuu kosketuksiin asian kanssa, joka on hänelle teinipojan äitinä tuskallinen ja vastenmielinen. Tilannetta pahentaa se, ettei surmatyö jää ainoaksi."

Olen aiemminkin maininnut, että olen suuri Lehtolainen-fani. Maria Kalliot ovat olleet itselle todella iso osa omaa lukuhistoriaa ja nautin niiden ääreen palaamisesta kerta toisensa jälkeen. Kallioiden tapahtumat pyörivät aina lähellä itselle tuttuja maisemia, joten kun avaan uuden Maria Kallion, tuntuu se siltä, kun olisi kotiin palannut. Niin hahmot kuin maisemat ovat tuttuja ja turvallisia - vaikka tarinat itsessään aika hyytäviä ovatkin. 

Pistin kesällä jo varaukseen kirjastoon tämän uusimman Kallion, Viattomuuden loppu. Viikko sitten hain sen kirjastosta ja eilen aloittaessani vähän extempore lukumaratonia, päädyin tämän lukemaan. Ja onneksi luin, sain tästä hurjat 455 sivua nopeasti kasaan omaan maratonkertymään. Maria on siirtynyt LaNu-yksikköön Kilon poliisissa, ja vanhoista tutuista samassa yksikössä on myös savolainen Ville Puupponen. Marian omat lapset ovat jo teini-ikäisiä ja lasten- ja nuortenyksiköstä työt vainoavat kotiin saakka Mariaa herkästi. 

Juoneen itse sen enempää menemättä pidin siitä, miten hyvin Lehtolainen on taas kartoittanut ajantasalle niin ympäristöä tapahtumille kuin ajankohtaisia aiheitakin. Marialla oli perheen kanssa käytössä Whatsapp-ryhmä ja toisaalta Länsimetron myöhästymisestä vitsailtiin estottomasti kirjassakin. Jotain miinusta voisin antaa kuitenkin ehkä vähän turhasta sivujuonesta kannessakin esintyneen käärmeen kanssa - itse en matelijoista välitä ja toisaalta se (käärme) ei ollut juonenkaan kannalta niin oleellinen ja suorastaan ällötti itseä, niin olisi voinut ehkä pois jättää. Tai vähintään pienempään rooliin, nyt käärmeelle annettiin todella iso osa mielestäni kirjassa. 

Pidin tästä, nopea ja varma Maria Kallio-kirja - viihdyn näiden parissa huomattavasti paremmin kuin Hilja Ilveskeron kanssa. 

torstai 10. elokuuta 2017

Julie Murphy: Dumplin



Otava, 2016
kirjastolaina

"Koolla ei ole väliä: isosti tai ei ollenkaan! Dumplin on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kun hänen selleriä muistuttava äitinsä järjestää missikisat, Dumplin ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Pakkaa sekoittaa entisestään työpaikan hottis, joka Dumplinin järkytykseksi ihastuu häneen. Soppa on valmis!"

Kesäkuussa osallistuin kesän lukumaratoniin viikko ennen juhannusta. Yksi maratonkirjoistani oli tämä Julie Murphyn Dumplin - isosti tai ei ollenkaan. Nappasin tämän kirjastosta luettavaksi, kun oli nuorten hyllyssä esillä ja muutamia postauksia kirjasta olin bongannut blogistaniasta.

Kirja oli oikein sopiva maratonlukeminen - nopea ja helppolukuinen. Mitään suuria wau-tunteita tämä ei herättänyt, mutta ehkä itseä ärsytti kirjan asenne. Murphy on saattanut koettaa tehdä kirjan lihavasta tytöstä, joka on rohkea ja ylittää raja-aidat ja koolla ei ole väliä-ajatuksella, mutta itselle tästä jäi vähän paha maku suuhun paikoitellen. Erilaisuutta korostettiin erilaisuuden takia ja esimerkiksi missikisoissa eniten sympatiaa saivat kaikki "poikkeavat" osallistujat - tämä itsessään tuntui korostavan sitä, että he olivat poikkeavia nuoria.

Kirja on myös kertomus äidin ja tyttären väleistä. Kuinka Willowdean (eli Dumplin, niinkuin hän itseään kutsuu) ei tunnu kelpaavan äidilleen, koska on läski. Vasta kun hänestä kuoriutuu se kuuluisa joutsen missikisojen edetessä, herää äitikin siihen todellisuuteen, että hänen tyttärensä on kaunis juuri sellaisena kuin on. Tarina tuntui alleviivaavan sitä, että "hei, lihavakin voi olla rohkea ja kaunis ja lihavaankin voi ihastua ja lihavakin voi olla hauska". Ymmärrän kirjan lähtökohdan ja tarkoituksen ja sen, että moni pitää tätä varmaan oikeasti todella hyvänä tavoitteena. Mutta kun minun mielestäni tällaista asennetta ei pitäisi tarvita alleviivata! Sen pitäisi olla ihan itsestäänselvää, että huolimatta ihmisen koosta (lihava, laiha, keskikokoinen) niin ihminen on sellaisenaan juuri sopiva.

Ehkä tämä jollain asteella osui liian lähelle, ja sen takia en aivan täysin päässyt nauttimaan tästä vaikka moni onkin tykännyt. Itse kirjoittamisessa ei ollut vikaa - teksti oli nasevaa ja napakkaa, mutta ajatustasolla tässä on jotain omaa arvomaailmaani vastaan. Kirja jätti ristiriitaiset tunnelmat - viihdyin sen parissa, mutta kuin sen silti jollain tasolla liian alleviivaavaksi. 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Heinäkuun luetut


Heinäkuussa en ollut lomalla yhtään. Tein töitä koko kuun ja päivystin jopa kaksi viikkoa putkeen keskellä kuuta. Se rajoitti lukemista todella paljon, ja tuosta TBR-pinosta sain lopulta aika vähän luettua. Pinon ohi tuli kyllä napsittua kirja sieltä, toinen täältä.

Kummu kirjoittaa kirjailijattaresta, joka päättää hylätä miehet. Lisäksi kirjassa käsitellään todella raadollisesti jopa kirjailittaren ja hänen tytärtensä välistä suhdetta, joka osui ainakin itsellä lähelle kotia. Tästä bloggaus tulossa. 

Kotimaista nuortenkirjallisuutta, 17-vuotias Miia viettää kahden äitinsä kanssa mökillä  tylsää lomaa kaukana sivistyksestä, mutta yhtäkkiä mökille eksyy 19-vuotias Taneli isänsä kanssa. Miia ja Taneli päätyvät bensanhakureissuun vuorokaudeksi seikkailemaan. Hauska ja viihdyttävä, Miian nokkela ajatuksenjuoksu sai spontaaneja naurunpyrähdyksiä aikaan useasti!

Karl Axl Björkin viimeisin osa, jatkaa samaa mihin edelliset jääneet. Oli ihana, nautin tästä sarjasta kirja kirjalta enemmän! 1920-luvun Helsinki ja salapoliisijuttuja, todella kiva kombo ja hyvin toteutettu. 

Osittain samoja lähtökohtia kuin Hietalan kirjassa: 17-vuotias Molly, jolla kaksi äitiä ja haave poikaystävästä. Ympäristön Washington DC Yhdysvalloissa, mutta haaveet ja arki samantyyppistä molemmissa maissa.

Aivan hulvattoman ihana kirja kahdesta nuoresta, työkkärin tädistä sekä mummosta. Tämä blogattu jo täällä

Joona Linna-dekkarisarjan kolmas osa, joka kertoi nuorisokodissa tapahtuvista murhista ja niiden selvittelystä. Ensimmäistä kertaa hoksasin tässä sarjassa syyllisen ennenkuin se avattiin rautalangasta vääntäen lukijalle. Äänikirjana kuunneltu työmatkalla.

Vahvasti YA-genren parissa on heinäkuu siis mennyt! Yhteensä luettuja sivuja on 2030, joista äänikirjana yksi, e-kirjana kaksi kappaletta ja fyysisinä kappaleina loput, eli kolme kappaletta. Kirjastolainoja oli 4, BookBeatin kautta tuo äänikirja ja yksi kappale oli kustantajalta saatu arvostelukappale.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Laura Lehtola: Takapenkki


Otava, 2017
Kirjastolaina

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."

Laura Lehtolan esikoisteos, Pelkääjän paikalla, oli yksi suosikeistani vuonna 2015 (vaikka en kuitenkaan ole kumma kyllä, siitä blogannut, täytynee korjata jossain vaiheessa tuo virhe!). Kirja oli niin sanotusti toisen osapuolen tarina Laura Saven teokseen Paljain jaloin, jossa päähenkilö (Save itse) sairastui syöpään. Pidin Lehtolan kirjoitustyylistä paljon, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun bongasin keväällä syksyn uutuusluetteloista Lehtolan uuden kirjan, Takapenkki. 

Sainkin kirjan aika nopeasti kirjaston varauslistalta omiin sormiini, ja luin yhdessä illassa. Lehtola kirjoittaa sujuvaa, mukaansa tempaava ja todella monipuolista tekstiä, vaikka kirja vähän kevyempi onkin (sekä huomattavasti humoristisempi - nauroin useampaan otteeseen tämän kanssa!) kuin esikoiskirjansa. 

Takapenkki kertoo Elinan, Aleksin ja Tuulan yhteen nivoutuvista kohtaloista. Tuula on viisikymppinen työkkärin täti, joka kokee tekevänsä tärkeää työtä sekä kärsii pientä eroahdistusta ainoan lapsensa muuttaessa pois kotoa. Aleksi taas on mummin kasvattama, erittäin fiksu mutta vailla suuntaa oleva nuori, joka on ollut vuosia ihastuneena Elinaan. Elina taas on rikkaan perheen kympin oppilas, joka huomaa olevansa raskaana vanhempien viettäessä työkomennusta Etelä-Amerikassa. 

Lehtola vie tarinaa eteenpäin jokaisen kolmen näkökulmasta. Jokaisella näistä päähenkilöistä on selkeästi oma, tunnistettava äänensä. Nautin erityisesti Aleksin mummon kommenteista sekä Aleksin lentävistä lauseista ("Jeespoks kelloggs rice crispiees" sekä "Näin on näppylät") että Wikipedian selaamisesta. Sellaista nippelitietoutta oli Lehtola onnistunut Aleksille kaivamaan, joka hurmaa minut. (Vaikka onkin aikamoinen aasinsilta, niin Andy Weirin Yksin Marsissa on vähän samalla saralla sen fiiliksen kanssa, mikä Aleksista tuli tässä kirjassa - tykkään!)

Pidin tästä siis kovin ja jään odottamaan, josko Lehtola kirjoittaa jotain uutta lisää!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited


Balzer + Bray, 2017 (Overdrive-versio)

"Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love. No matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.
Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly's totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie's new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. If Molly can win him over, she'll get her first kiss and she'll get her twin back. There's only one problem: Molly's coworker, Reid. He's a chubby Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there's absolutely no way Molly could fall for him."

Olen kesän aikana hurahtanut jonkin verran Youtuben ns. Booktubeen. Booktube on siis oma scenensä Youtubessa, jossa eri tubettajat kertovat blogien tapaan lukemistaan kirjoista, vastaavat erilaisiin haasteisiin, esittelevät ostamiaan kirjoja jne. Varsinkin YA-genrellä on todella vahva Booktube-yhteisö ja olenkin kasvattanut omaa TBR-listaani näiden tubettajien suositteluista todella paljon!

Yksi näistä suositelluista kirjoista on ollut Becky Albertallin The Upside of Unrequited. Albertallilta on aiemmin suomennettu yksi kirja, "Minä, Simon, Homo Sapiens", joka julkaistiin tänä vuonna. Tuo kirja on saanut myös aikapaljon kehuja kirjablogeissa, ja varsinkin Helsingin Pride-viikon aikana tuota kirjaa nostettiin paljon esille. The Upside of Unrequited sopisi myös tuohon Pride-teemaan, ja suosittelenkin myös sen lukemista, jos on pitänyt Simonin tarinasta. 

Molly on 17-vuotias tyttö, jolla on kaksoissisko Cassie, pikkuveli Xav ja kaksi äitiä. Cassie löytää yhä uudelleen itselleen tyttöystäviä, mutta Molly ei tunnu saavan edes yhtä poikaystävää. Toisaalta Mollyn kesätyöpaikassa on ihan hauska poika, Reid, mutta samalla Molly tuntee ihastusta Cassien tyttöystävän Minan parhaaseen kaveriin, Williin. 

Pidin kirjan kevyestä otteesta, vaikka suoraan sanottuna Mollyn sisko Cassie vaikutti todella ärsyttävältä ihmiseltä. Jonkin verran tuntui kirjassa olevan myös ylimääräisiä hahmoja, joiden asemaa en ihan täysin ymmärtänyt, mutta eivät nämä liikaa häirinneet. Amerikkalaiseksi nuorten kirjaksi kirjassa käsiteltiin yllättävän vapaasti alkoholin käyttöä, tyttöjen ja poikien yökyläilyä toistensa luona sekä baareissa käymistä. Minun piti jopa tarkistaa, että olihan nämä hahmot 17-vuotiaita - amerikkailisissa nuorten kirjoissa kun ei yleensä ihan näin reippaalla kädellä ole näitä aiheita käsitelty. 

Mutta kaikenkaikkiaan oikein kiva kirja - ei suuria tunteita herättävä, mutta viihdyin sen parissa hyvin. Itse luin kirjan Helmet-kirjaston kautta Overdrivesta alkuperäiskielellä, mutta esim Adlibriksellä näyttää olevan kirja saatavissa myös pokkarina*.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin



Otava, 2017 

"Ylistetty, kiihkeä esikoisromaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin. Rakkaus kuitenkin kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet."

Tämä kirja on noussut kevään ja kesän aikana todella monessa blogissa esille ja suurin kehuin. Niinpä nähdessäni tämän kirjaston Bestseller-hyllyssä täysin vapaana, odottamassa minua selkeästi, päätin napata kirjan mukaan. Ja miten upean kirjan nappasinkin! Koen, että kirjan aihepiiri on kaukana omasta mukavuusalueestani lukemisen saralla, mutta Gyasi on onnistunut kirjoittamaan niin vetävää tekstiä ja tuomaan jopa 1700-luvun Afrikan täysin 2000-luvun valkoisen lukijan iholle, että kaikki ylistyssanat tästä teoksesta ovat erittäin ansaittuja. 

Teos on yksi kokonaisuus, mutta rakentuu hieman novellimaisesti. Jokainen osuus on uuden ihmisen, uuden sukupolven tarina ja kertomus jostain heidän elämänsä hetkestä. Kaikki alkaa Effiestä ja Esistä, ja lopulta päädymme 2000-luvulle Yhdysvaltoihin ja Afrikkaan. Tarinassa käydään läpi heimosodat Afrikassa, orjuus niin laivoilla, plantaaseilla kuin hiilikaivoksissa, New Yorkin kaduilla kuin takaisin Afrikassa myös. 

Kuten alussa totesin, on tämä aihepiiri kaukana omasta mukavuusalueestani. Mutta olen todella onnellinen, että tähän tartuin. Alkuun jännitin kirjasta bloggaamistakin, kun tuntui, että ei tästä voi sanoa oikein mitään kirjan arvoista, niin pahasti tämä kirja minut vei mukanaan. Ehdottomasti top 3-listalle tämän vuoden luetuista. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, vaikka se ei omalta jutulta kuulostaisikaan. Ja jos kuulostaa, niin mene jo, hae kirja käsiisi! 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Heinäkuun TBR

Kesäkuu ei ole vielä täysin ohi, mutta suunnittelen jo täyttä häkää heinäkuuta. Heinäkuussa ei ole yhtään lomaa, mutta haluaisin edes kirjojen kautta kokea olevani osittain lomalla. Niinpä olen koettanut kaivella TBR-pinoon heinäkuulle vähän sitä sun tätä - kevyttä hömppää, dekkareita mutta myös jotain vähän vakavempaakin. Jokaiselle on oma aikansa ja paikkansa. Olen keräillyt lukupinoani niin kirjaston syövereistä kuin käytettynä Awesomebooks.comista että sieltä jo moneen kertaan mainitulta Dekkarilauantailta. Josko näillä saisi heinäkuuta käyntiin? 


Essi Kummu - Hyvästi pojat
Arvostelukappale, jota luen osittain jopa vereslihalla. Kertojan ja esikoistyttärensä väleissä on jotain samaa, jota tunnistan omasta elämästäni oman kuopukseni kanssa, Luen hiljalleen, rauhassa.

Jojo Moyes - Sheltering Rain
Sukupolviromaani, Moyesin esikoisteos vuodelta 2002. On Joy Hong Kongissa 60-luvulla, on hänen tyttärensä Kate 80-luvulla Irlannissa ja Joyn tyttärentytär Sabine 90-luvun lopussa.

JP Koskinen - Tammikuun pimeä syli
Koskisen Murhan vuosi-sarjan ensimmäinen osa. Suhteellisen paljon kehuttu sarja, josta kolmas osa ilmestyi tänä vuonna.

Nele Neuhaus - Joka tuulen kylvää
Lumikin on kuoltava-kirjan ilmeisesti itsenäinen jatko-osa. Muistaakseni en pitänyt niiiin paljoa poliisihahmoista edellisessä kirjassa, mutta jokin silti houkutteli nappaamaan tämän saksalaisen dekkarin luettavaksi.

Jessica Knoll - Luckiest girl alive
Syksyn uutuuksia tämän käännös, itse pistin tilaukseen alkuperäiskielellä Briteistä. Mainostettiin jollain sivulla, että "Paholainen pukeutuu Pradaan ft Kiltti tyttö"-tyyppinen kirja. Ja molemmat kelpaa minulle!


Julie Berry - Kunnes kerron totuuden
HS.fi:ssä oli toissapäivänä muutamakin artikkeli young adult- eli nuortenkirjallisuusgenrestä. Jutussa käsiteltiin sitä, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa tuo genre on yksi suosituimmista ja myy kuin häkä, mutta Suomessa se ei ole saanut tuulta allensa. Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on oma comfort zone hyvä ja laadukas YA-kirja. Niinpä kirjastoreissulla nappasin hyllystä tämän. (Hei, tämä oli muuten takakansitekstin perusteella - menisi siihen yhteen Helmet-haasteen kohtaan, jota en ole vielä keksinyt!)

Nelli Hietala - Miia Martikaisen kärsimysviikko
Sama perustelu kuin edellisen kohdalla - itselle tuntematon kirjailija mutta kuulosti kivalta. Kesä, mökkinaapuri, söpö poika, bensanhakureissu kahdestaan.

Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää
Olen muutamia Oliverin kirjoja lukenut, mutta en suomennettuna yhtään. Pidän näistä, jokin erikoisempi twisti aina mukana kirjoissa. Tässä se on se, että Samantha Kingston kuolee ja elää elämänsä viimeisen päivän seitsemän kertaa uudelleen - tarkoituksena kasvaa ihmisenä.

Millaisia lukusuunnitelmia teillä on heinäkuulle? 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Puolivälin katsaus Helmet-lukuhaasteeseen


Aloitin vuoden alussa, kuten monet muutkin, Helmet-kirjaston lukuhaasteen (josta bloggasin täällä). Nyt on vuosi noin puolessa välissä ja näin ollen lukuhaastekin, joten on enemmän kuin paikallaan katsastaa, missä vaiheessa oma lukuhaasteni menee. 

Olen tähän mennessä lukenut Goodreadsin mukaan 45 kirjaa kun taas blogin oma tilasto taas sanoo 40 kappaletta. Ero näyttää johtuvan muutamasta opiskeluun liittyvästä kirjasta, jotka Goodreads haluaa ajatella tietenkin aivan aiheellisesti luetuksi, mutta itse en niitä tähän omaan lukumäärään ota mukaan. Lukumäärässä on muutama pidempi lastenkirja, vaikka niitä voisi olla enemmänkin. 

Helmet-haasteessa on yhteensä 50 kirjaa, ja olen näihin 50 kirjaan saanut seuraaviin kohtiin pujotettua jonkin lukemistani kirjoista. 

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu

3. Suomalainen klassikkokirja
Aleksis Kivi - Kullervo
* Tämän luin opintoja varten, ja sain helposti tähän siis kohdan. Olisin voinut myös valita muutamista muista kotimaisista lukemistani klassikoista.

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Satu Rämö & Hanne Valtari - Unelmahommissa
* Ehdottomasti on lisännyt hyvinvointia! Ja päästänyt ne omat unelmat hieman juoksemaan kovaa vauhtia.

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Richard Adams - Ruohometsän kansa

6. Kirjassa on monta kertojaa
Jandy Nelson - I'll give you the sun

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Lars Kepler - Hypnotisoija

8. Suomen historiasta kertova kirja
Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista
* Viime vuoden Finlandia-voittaja, joka oli todella kaunis ja lyhyt kirja.

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Joel Haahtela - Mistä maailmat alkavat

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Oskari Saari - Aki Hintsa, voittamisen anatomia

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Mari Manninen - Yhden lapsen kansa

13. Kirja "kertoo sinusta"
Steven Rowley - Lily ja mustekala
* Kuten blogatessani tästä kirjasta kerroin, osui tämän kirjan lukeminen todella ikävään kohtaan omassa elämässäni. Olin juuri joutunut luopumaan omasta ensimmäisestä koirastani sairastelujen ja iän takia ja päästämään T:n vihreämmille niityille.

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Riikka Pulkkinen - Paras mahdollinen maailma

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Tom Malmqvist - Joka hetki olemme yhä elossa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Annamari Marttinen - Törmäys

22. Kuvitettu kirja
Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
* Oikeastaan näitä Räppääjiä on mennyt kevään aikana useampikin, mutta tämä taisi olla ainut, jota emme olleet vielä aiemmin lukeneet.

23. Käännöskirja
Martina Haag - Olin niin varma meistä
* Tämä kohta oli myös yksi helpoimmista alkuvuonna, vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka! 

24. Kirjassa selvitetään rikos
Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Eve Hietamies - Hammaskeiju

31. Fantasiakirja
Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet
* En tiedä, lasketaanko tämä virallisesti fantasiakirjaksi, mutta  mielestäni tässä oli fantasiaan soveltuvia teemojakin.

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Sylvia Plath - Lasikellon alla

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Gustave Flaubert - Rouva Bovary

38. Kirjassa mennään naimisiin
Hanya Yanagihara - Pieni elämä

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Han Kang - Vegetaristi

41. Kirjan kannessa on eläin
Leena Lehtolainen - Tiikerinsilmä

42. Esikoisteos
Ina Westman - Syliin

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Katri Rauanjoki - Jonain keväänä herään

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Liane Moriarty - Tavalliset pikku pihajuhlat

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Holly Bourne - Oonko ihan normaali?
* Näitä uutuuskirjojakin olisi tässä kevään aikana voinut useammankin laittaa, mutta päädyin tähän Bournen kirjaan tähän kohtaan.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Yaa Gyasi - Matkalla kotiin

Seuraavat kohdat taas ovat vielä auki, vaikka olisin kuvitellut löytäväni sopivia kirjoja helpostikin esimerkiksi kohtiin 2, 10, 14, 15, 21, 2, 29 ja 37. Toisaalta, ehkä tässä pitää jättää syksyynkin jotain kohtia täyteltäväksi? Ei tässä kuitenkaan minkäänlainen kiire ole. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
* Tähän on omalla TBR-listalla vaikka kuinka monta teosta!

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
* Mietin, olisinki sijoittanut Gyasin Matkalla kotiin tähän kohtaan, sillä siinä on mielestäni todella upea kansi. Sijoitin sen kuitenkin kohtaan 50, mutta en usko tämän olevan hankala.

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
* Valitsen nykyään todella huonosti kirjoja takakansitekstien perusteella! Tulee olemaan siinä mielessä hankala. Pääasiassa valitsen suosittelujen perusteella. 

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
* Uskon tämän olevan suht helppo. 

19. Yhdenpäivänromaani
* Tämä tulee myös tarvitsemaan jonkin verran pohtimista ihan erikseen, harvemmin tulee luettua yhdenpäivänromaaneja. 

21. Sankaritarina
* Tämä kohta on todennäköisesti helppo, kun katson omaa TBR-kirjapinoa. 

26. Sukutarina
* Tämä myös täyttynee yhdestä kesken olevasta kirjasta. 

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
* Jos en väärin muista, niin syksyllä tulee uusi Maria Kallio, joten se mennee tähän kohtaan. 

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
* Edelleen, yksi keskeneräisistä kirjoista sopii tähän. 

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
* Tätä saatan joutua miettiä pidempään, ensin pitäisi varmaan ratkaista, mitä itse haluaisin oppia. 

30. Kirjan nimessä on tunne
* Joutunen miettimään tätä myös hieman. 

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

33. Kirja kertoo Intiasta
* Tähän haluaisin ehkä jotain hyviä vinkkejä, Intiasta kertovia kirjoja en ole tainnut ollenkaan lukea koskaan?

36. Elämäkerta tai muistelmateos

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

39. Ikääntymisestä kertova kirja

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
* Näitä on koko TBR-lista täynnä! 

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
* Yksi tällä hetkellä lukemistani kirjoista soveltuu tähän loistavasti. 

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

30 kohtaa siis täytetty ja 20 kohtaa tyhjänä vielä. Missä vaiheessa teidän lukuhaasteenne on, joko on kaikki luettu vai vielä jäljellä jotain? Mikä kohta tuntuu erityisen hankalaltal? 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Sophie Kinsella: Kuka on pomo


Sophie Kinsella: Kuka on pomo
WSOY, 2017

"Katie Brenner on velho markkinoimaan. Sitä vain ei tajuta tyylikkäässä lontoolaistoimistossa, josta hän saa potkut. Isän maatilamatkailukohteen Katie sen sijaan nostaa taidoillaan kaikkien huulille.
Maalaistyttö Katie taitaa markkinoinnin salat. Vain itsensä markkinoinnissa hän ei ihan pärjää, vaikka päivittää sometilejään minkä ehtii. Kun Katie palaa kovasta Citystä maalle ja tarttuu toimeen isänsä vihermatkailuhankkeessa, niin eipä aikaakaan kun Lontoon trendikkäimmät tyypit jonottavat pääsyä maatilan luomuruoan lähteille. Jonossa seisovat myös Katien entinen pomo ja pomon pomo, upea Alex."
Juhannusviikolla on tuntunut meidän lomapaikassa sataneen melkein joka päivä useamman tunnin ajan. Pakkasin lomalle mukaan paljon luettavaa, mutta myös neulottavaa. Suurempi tarve olisikin ollut lämpimillä neuleilla, joten kulutin kaksi päivää yhden villahuivin loppuun neulomisesta. Samaan aikaan ei voi kunnolla lukea, joten äänikirjat ovat tässä suuri pelastus. Lasten kuullen taas ei viitsi erilaisia dekkareita ja murhatarinoita kuunnella, joten piti kokeilla jotain "uutta". Päädyin valitsemaan BookBeatista ilmeisesti aivan vasta julkaistun Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kuka on pomo. 

En ole Kinsellaa lukenut muutaman ensimmäisen Himoshoppaaja-kirjan jälkeen. Itseä alkoi ärsyttää Becky hahmona todella pahasti, kun tuntui, ettei hän kasvanut yhtään kirjasta toiseen vaan jatkoi sitä samaa sähläystä ja vielä rahan kanssa sillä tavalla. Tätä uskalsin nyt kuitenkin kokeilla, kun kirjassa on täysin uusi päähahmo, Katie Brenner! Katie on maalaistyttö, joka on haaveillut asuvansa Lontoossa koko ikänsä. Hän on fiksu, ja kouluttautunut, mutta silti täysin hanttihommissa työelämässä. Lisäksi Katien pomo on aivan kamala, ja erinäisten sattumusten kautta Katie päätyy takaisin isänsä maatilalle. 

Se mikä tässä kirjassa eniten miellytti itse Katie-hahmon lisäksi oli sen osittain kantaakin ottava ajatus siitä, minkälaisena me myymme itsemme somessa ja ylipäätänsä elämässä. Kukaan ei voi tietää, mitä kaikkea toisella on menossa, oli hänen elämänsä ulospäin miten täydellisiä Instagram- ja Facebookpäivityksiä tahansa. 

Jäin itsekin miettimään omia Instagram-kuviani, ja huomasin myös esimerkiksi lomaviikon osalta, että aurinko paistoi joka kuvassa, vaikka käytännössä täällä on satanut vettä ja tullut n 90 % ajasta. Blogin Instagram-tili on "harkitumpi", joten se näyttääkin ihan erilaisen puolen omasta elämästäni kuin henkilökohtainen tilini. En toisaalta ollut niinkään tajunnut, että onpa tuo henkilökohtainenkin tili jollain asteella "tietyssä muodissa oleva", joka ei paljasta niistä elämän negatiivisista puolista oikeastaan yhtään mitään. 

Näin vaan tämäkin chick lit-kirja sai jotain syvällisempää omassa päässä liikkumaan. Suosittelen lämpimästi kesäluettavaksi tätä Kinsellan uutta, etenkin jos Himoshoppaajat eivät ole olleet niitä suosikkeja. 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton


Osallistuin ensimmäistä kertaa omassa kirjabloggaushistoriassani lukumaratoniin! Virallisesti kesän ensimmäinen lukumaraton olisi ollut 17.-18.6., mutta oman alkaneen kesäloman kunniaksi päätin aloittaa jo perjantaina, 16.6. Niinpä oma maratonaika oli pe 16.6. 16.00 - la 17.6. 16.00 välinen aika. Tähän aikaväliin ehdin käydä myös Korjaamon Dekkarilauantaissa, mutta muuten meni kirjan parissa aikalailla tuo vuorokausi. 


Perjantaina aloittelin maratonia Julie Murphyn Dumplin-kirjalla. Luin sen Helmetin e-kirjalainana ja sivuja oli 299 tuossa e-kirjassa. Kirjan olin saanut luettua 20.30 mennessä, jonka jälkeen hyppäsin juuri postista hakemasi Natohan Hillin The Nix-kirjan kyytiin. 

The Nix on tulossa syksyllä Gummeruksen käännöksenä suomeksi ja sieltä syksyn katalogista sen itselleni bongasinkin ja tilasin englanninkielisenä. Ja miten hieno kirja tämä onkaan, vaatii oman postauksen sitten kun saan valmiiksi! Pe-iltana ja lauantaiaamuna luin tätä kirjaa yhteensä 236 sivua (kirjan ollessa reippaasti yli 700 sivuinen). 


Lauantaina kerkesin vielä Dekkarilauantain jälkeen aloittamaan kotimatkalla Matti Laineen Pahojen miesten seuraa, josta ahmin ennenkuin kello löi lauantaina 16.00 152 sivua. 

Yhteensä siis tämän ensimmäisen lukumaratonini aikana luin 687 sivua, ja olen oikein tyytyväinen saldoon. 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Matti Laine: Pahojen miesten seura


Matti Laine: Pahojen miesten seura
Bazar, 2017

"Entisen NHL-maalivahdin Elias Vitikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ottaa Helsingin yössä taksinsa kyytiin joukon juhlatuulella olevia jääkiekkoilijoita. Eräs kyytiläisistä on hänen vanha tuttunsa pelivuosilta ja tämä palkkaa uransa jälkeen vuosikausia holtittomasti ajelehtineen Vitikan varjostamaan tulevaisuuden hyökkääjätähteä, jonka otteet kaukalossa ja sen ulkopuolella eivät miellytä pelaajan lähipiiriä. Kyttäyskeikka vie Vitikan jääkiekon parista yhtäkkiä täysin toisenlaiseen seuraan, keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyjä."

Olin lauantaina Helsingin Korjaamolla ensimmäisessä Dekkarilauantaissa ikinä. Tapahtuma oli ilmainen ja käsitin, että se järjestettiin yhteistyössä Helsingin Kirjamessujen kanssa. Tapahtumassa oli todella mielenkiintoisia haastatteluja ajankohtaisista dekkareista sekä muutama kustantaja dekkarivalikoimineen myymässä. Oma kesäloma alkoi juuri, joten lauantai dekkareiden parissa omassa rauhassa oli lähes täydellinen tapa aloittaa loma!

Tapahtumassa julkistettiin myös Paras kesädekkari 2017-äänestyksen voittaja, ja kun voittajaksi ilmoitettiin Matti Laineen uusin Vitikka-sarjan teos, oli minunkin todettava, että ehkäpä tähän kirjasarjaan kannattaa tutustua. Laineen haastattelu oli myös mielenkiintoinen kuunneltava, ja antoi aika hyvän lähtölaukauksen Elias Vitikkaan tutustumisessa. Ei ole ihan niin yleinen näkökulma dekkari/rikollisgenreen tämä Laineen sarja. Mukaan tarttuikin kaikki kolme kirjaa sarjasta ja ensimmäinen, Pahojen miesten seura, tuli ahmittua viikonlopun aikana! 

Elias Vitikka on siis entinen huipputason jääkiekkoilija, maalivahti, joka on ollut NHL:ssä asti. Miehen kunto ei kuitenkaan kestänyt huipulla olemista ja Vitikka palasi maitojunalla takaisin Suomeen. Miehen elämä ei ole ammattiuran jälkeen mennyt ihan nappiin ja kirjan alussa hänet löytää taksin ratista. Vitikka päätyy erinäisten seikkailujen jälkeen jopa vähän kaidalle tielle, mutta jotenkin hahmona hän on silti sen verran sympaattinen, että hänen jopa toivoo vähän onnistuvan tässä uudessa hommassaan. Pidin myös kovasti loppua kohden isompiin ja parempiin rooleihin päätyvistä Mylläristä ja Vingeristä. 

Lykkäsinkin kirjan seuraavaksi mieheni luettavaksi, sillä uskon hänen pitävän tästä kirjasarjasta myös todella paljon. Omalla bloggauslistalla on vielä pari muutakin kirjaa, sillä osallistuin kesän ensimmäiseen lukumaratoniin pe-la välissä. Luettuja sivuja tuli vajaa 700, joka onkin oikein hyvä suoritus ihka ensimmäisestä lukumaratonistani! :) 



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa


Otava, 2016

"Vuoden 1921 syyskesällä Helsingissä syttyy liekkeihin useita teollisuusrakennuksia. Kun laivanvarustamon konttoripäällikkö saa palossa surmansa, poliisi pyytää Björkin avukseen.

Samaan aikaan Björk kaivautuu syvälle Helsingin alamaailmaan, kun hän etsii rikostodisteita arkkivihollistaan, pelottavaa Vahanaamaa vastaan. Kaiken kukkuraksi Björkin kuolleeksi luultu isä palaa Siperiasta elossa ja alkaa puuttua karkeaan tapaansa poikansa elämään."

Olen hieman jäljessä tämän ihanan 1920-luvun salapoliisisarjan kanssa - uusin teos kun jo tänä kesänä näytti kaupan hyllyille tulevan. Muistan ensimmäistä Karl Axel Björkin teosta lukiessani, että en ihan lämmennyt tarinalle vaikka pidin aikakaudesta ja hahmoista ja sijainnista. Nyt kuitenkin Hämeen-Anttila alkaa saamaan Björkin tarinoihin vähän syvyyttä ja parempaa, realistisempaakin ehkä?, juonta, ja tämän kirjan taisin ahmaista kahdessa illassa. 

Vahanaaman tarina on pyörinyt nyt todella paljon Björkin tarinassa mukana, toivon kovasti, että uusimmassa teoksessa siihen saadaan jotain lopullista ratkaisua. Se ehkä alkaa kyllästyttää hieman. Vahanaamahan on jostain syystä (joka ei enää näin kolmannen kirjan paikkeilla muistu edes mieleen) Björkin niin sanottu arkkivihollinen, ja toisaalta Björkillä on myös jotain hampaankolossa tätä gangsteria vastaan. 

Yksi iso parannus oli myös Valkaman, Björkin uskollisen avustajan, yhä suurempi rooli tarinassa. Valkama on jotenkin aivan ihana hahmo - katujen poika, mutta fiksu ja nokkela ja nopeat hoksottimet. Sopii loistavasti Björkin pariksi. Samoin isompaan rooliin pääsi nyt Björkin Ester-serkku, jonka osalta onkin jännittävä odottaa jatkoa!



Osallistun tällä postauksella #dekkariviikko kirjablogeissa-tempaukseen, jota emännöi Yöpöydän kirjat-blogi.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

#dekkariviikko


Kirjablogit osallistuvat tänä vuonna Dekkariviikkoon useallakin tavalla - viikon aikana julkaistaan paljon postauksia dekkareista, mutta näin heti maanantaina on klo 10 alkaen tullut tunnin välein eri blogeissa dekkariaiheisia kirjoituksia. Tätä maanantain haastetta emännöi Yöpöydän kirjat-blogin Niina, jonka blogista löytyy mukana olevat blogit sekä kellonajat. Minun vuoroni on siis näin klo 17.00 ja päätin pohtia omassa maanantaihaasteen postauksessa vähän omia lempidekkarihahmojani!

Dekkarit ovat se genre, jotka ovat aikoinaan houkutelleet minut lukemaan yhä entistä enemmän. Muistan yläasteella lukeneeni mökillä mummin kirjahyllystä kaikki vanhat Agatha Christiet ja siirtyneeni sitten kirjaston kautta kohti muita dekkareita. Meni vuosia, että luin oikeastaan ainoastaan dekkareita ja vasta viimeisten 5-10 vuoden aikana olen pikkuhiljaa laajentanut omia lukutottumuksia.


Mikä niissä dekkareissa sitten minua houkuttelee? Ehkä se on se mukaansa tempaava juoni, jokin rikos, joka pitkää ratkaista, eli niitä kuuluisia harmaita aivosoluja saa käyttää. Hercule Poirot onkin itselle yksi niistä tärkeimmistä ja parhaista rikosten ratkaisijoista. Juonen pitää olla yllättävä, sen tulee yllättää nimenomaan minut siten, että koen jonkinlaisen wau-olon kirjaa lukiessa.

Toisaalta rakastan myös sitä perinteistä tutkimustyötä. Sue Graftonin Kinsey Millhone muistikortteineen omassa pienessä toimistossaan on aivan järjettömän houkutteleva hahmo - samanlaisesta siististä, organisoidusta ja järjestelmällisestä korttisysteemistä itsekin usein haaveilen. Uusin Millhone-dekkari on muuten pelkkä X, joka on itseltä vielä lukematta. 



Jos sitten mietitään kotimaisia dekkareita, niin Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjan kirjat ovat olleet kiinteä osa omaa lukuhistoriaani. Kallioissa viehätti se nuorta naista aikanaan se, kun tunnistin paikkoja, joissa tapahtumat pyörivät. Kirjoihin hukkui mukaan paremmin, kun näki silmissään missä mennään. Varsinkin Kuolemanspiraali ja tapahtumapaikkana Matinkylän jäähalli, jossa itsekin olen luistellut nuorena, osui todella lähelle.

Nykyisistä suosikkidekkareistani on mainittava ainakin Robert Galbraith ja Cormoran Strike-kirjat (joista ensimmäinen oli Käen kutsu). Galbraithan on J.K. Rowlingin salanimi ja kyllä hän osaakin kirjoittaa myös dekkareita - ainakin itse olen pitänyt näistä todella paljon. Bongasin muuten netistä syksyllä, että BBC One on tekemässä näistä kirjoista draamasarjan, joita tähdittää Holliday Grainger (Robin Ellacottina) ja Tom Burke (Cormoran Strikena). Lisäksi J.K. Rowling on kertonut, että sarjan neljäs kirja, Lethal White, julkaistaan tänä vuonna. Sitä odotellessa!



Dekkareiden lisäksi rakastan rikossarjojen katsomista telkkarista! Tosin niiden pitää olla oikeasti hyviä, ja niitä alkaa olla aika vähän nykyään. Ylellä oleva Hiljainen todistaja on pyörinyt jo vuosia, kuten myös Kova laki ja sen eri spin-offit. Näistä pidän, sillä näissä ei mennä liian tekniikka edellä (kuten osassa CSI:sta alkoi loppua kohden olla) vaan oikeasti koetetaan päättelemällä ja tutkimalla ratkaista rikoksia.

Ketkä ovat sinun suosikki tutkijoita dekkareista?

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa


Tammi, 2017

"Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa."

Bongasin tämän kirjan kun äänestin viime vuonna Goodreadsin edellisen vuoden suosikkeja. Nicola Yoonin Everything, everything houkutteli upealla kannella ja mielenkiintoisella takakansitekstillään YA-kategoriassa. Niinpä olin iloinen, kun viime syksynä Tammen uutuuksissa tämä oli myös listattuna. Kirjastossa oli pitkä jono jo teokseen, joten nyt vasta sain kirjan käsiini. Odotukset olivat todella korkealla, sillä kirja, sen teema ja pärjääminen eri kilpailuissa antoivat ymmärtää, että tämä olisi todellinen hitti itselleni. 

Mutta en tiedä. Jäi vähän noh, pettynyt olo? Odotin ehkä liikaa. Tarina oli ennalta-arvattava, niinkuin yleensä näissä nuorten kirjoissa on, mutta jotenkin sitä alleviivattiin liikaa. On tyttö, joka on sairas. Poika, joka rakastuu sairaaseen tyttöön ja haluaa pelastaa tämän. Tämä ei itsessään haitannut, sillä tätä odotin saavani. En odottanut saavani ehkä turhankin naiivia kertomusta rakkaudesta. Liian älytöntä tarinaa, joka koetteli todellisuuden rajoja vähän turhankin paljon. 

Johtuuko se sitten siitä, että näitä vastaavia on ollut jo niin paljon vai siitä, että The Fault in Our Stars oli itsessään niin loistava, että siihen oikeastaan vertaa lähes kaikkea. Näissä kahdessa teoksessa oli todella paljon yhtymäkohtia, mutta The Fault in Our Stars onnistui paremmin pysymään realistisemmassa maailmassa tietyissä juonenkäänteissä. Harmi, sillä olisin halunnut myös tästä pitää todella paljon! 

Plussaa päiväkirjamaisuudesta ja kansien sisäpuolen graafisesta ilmeestä. Suomennoksen kansi oli muuten iso pettymys sen upean alkuperäisen kannen jälkeen. En pidä oikeastaan yhtään leffakansista, koska ne harvoin onnistuvat. 

Arvostelu: ★★★

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lastenkirjakatsaus 1/17



Lastemme tarha on paikallisen kirjaston vieressä ja käymmekin lähes viikottain siellä vaihtamassa iltasatukirjoja. Usein vaihdamme vanhat kirjat toisiin, jo luettuihin, mutta joskus aina lapset innostuvat tarttumaan uusiinkin kirjoihin. Tämän lisäksi oma heikko kohtani on tietyt lastenkirjat, jotka haluan omistaa ja säästää tuleville vuosille. 

Tässä siis pieni katsaus tänä keväänä luettuihin kirjoihin ja lasten kommentteja niihin, sekä äidin pari mietettä. Ohjeistuksena lapsille annoin, että saivat hyllystä valita kolme tämän hetken suosikkikirjaansa - ihan en muutamasta ole varma, voidaanko laskea "tämän hetken suosikkikirjaksi" vai tuliko kuopuksen vaan valittua jotain, mutta nämä nyt esitellään siis!


Otava, 2016

"Koska se on niin ihana ja siellä on kauniita runoja." - 6v
"Koska me saadaan matkia niitä runoja." - 4v

Valitsin itse tämän muutama viikko sitten kirjastosta meille iltasatukirjajoukkoon. Aina välillä lainataan lasten runokirjoja, joista luetaan iltasadun päälle muutamia runoja. Tytöt ovat innostuneet toistamaan runoja luetun perässä, ja varsinkin tässä teoksessa kansanrunot ovat hauskoja tällä tavalla toistettuna. Kirjassa on paljon tuttujakin runoja, joista on muotoutunut lastenlauluja. Kaunis teos, jonka voisin kuvitella hankkivani meille kirjahyllyynkin asti.

--

Suomen lasten Raamattu
Otava, 2010

"Se on niin uusi kirja ja kiva kirja, hyviä tarinoita ja kauniita kuvia." - 6v
"Koska ne tarinat on niin hassuja ja niistä oppii." - 4v

Meillä on lapsilla ollut esikoisen ristiäislahjaksi saama pieni raamattu, jota tytöt ovat valinneet välillä luettavaksi. Tytöt pitävät raamatun tarinoista, ja ovat toivoneet parempaa kirjaa, kuin se meidän vanha, puhki kulunut pahviraamattu. Löysin lähikirjakaupan poistomyynnistä tämän version, jota on kehuttu paljon ja kyllä tätä mielellään lukee. Kuvat ovat kauniita ja tarinat ovat helposti ymmärrettävissä. 

--

Otava, 2016

"Mä tykkään tästä Suomi-kirjasta koska me asutaan Suomessa. Siellä on paljon hassuja kuvia, ja silmälasipäinen poika on siellä monessa sadussa. Oppii paljon Suomesta ja joulupukista ja vuorista." - 6v
"Siinä on paljon kuunneltavaa, sitä on kiva kuunnella illalla iltasatuna." - 4v 

Esikoinen näköjään valitsi kaikki samasta kirjasarjasta, Otavan Suomen lasten-kirjoja. Mikäs siinä, nämä kaikki kolme kirjaa on mielestäni todella hienoja ajattomia teoksia. Tämän Suomi-version ostin lapsille itse joululahjaksi Suomi 100v-ajatuksella. Kirjassa on jokaisella sivulla jokin aihe, josta on erilaista tarinaa ja infoa - aina historiasta nykyaikaan, yksittäisistä asioista isoihin kokonaisuuksiin.


Mikko Mallikas on kuningas
Tammi, 2012 (2. painos)

"Koska mä tykkään tosta kruunusta, kun se säteilee ihanasti ja loistaa auringossa." - 4v
"Se on niin hauska kirja, kun siihen on laitettu paljon hupia." -6v

Mikko Mallikkaat ovat vakiolainalistalla meillä kirjastossa. Koetan vähän ohjata lasten valintoja, ettei samaa kirjaa lainata kerrasta toiseen, mutta onneksi Mikko Mallikas-sarjassa on paljon valinnanvaraa. Osa kirjoista on ehkä vähän kaukana nykyajasta, mutta sarjaa onkin tehty 1970-luvulta lähtien. Viimeisin kirja sarjassa on 2006 vuonna julkaistu Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen, jossa Mikko ja hänen ystävänsä Hamdi kyselevät Hamdin isältä sodasta.

--

WSOY, 2005

"Maisan lemppariväri on ihan sama kun mun, keltainen, koska sillä on keltainen talo ja juusto ja sydämiä ja mäkin tykkään juustosta, varsinkin keltaisesta." - 4v

Luulin meillä Maisa-vaiheen olevan jo ohitse, mutta niin vaan kuopus tämän kirjan hyllystä valitsi. Esikoinen totesi, ettei ole mitään sanottavaa kirjaan, eli 6-vuotiaalle tämä on jo niin sanotusti liian lapsellinen. Maisa-hiiret olivat kyllä todella suosittuja kun molemmat tytöt olivat pieniä, ja niitä on jaksettu selata. Emme oikeastaan lukeneet Puppe-kirjoja yhtään, vaan Maisat olivat tyttöjen suosikit.

--

Tammi, 2013

"Tykkään tästä Vilttitossusta, koska se oikeasti varasti ne ja mä tykkään varastaa juttuja. En oikeasti. Mutta ne letit tykkään varastaa. Ja kirjassa on mansikkakakkuja ja mä tykkään kakusta." - 4v
"Se on niin mukava." - 6v

Taisin tämän kirjan myös ostaa kirjakaupan alelaarista muutamalla eurolla. Tämä taitaa olla ainut Heinähattu ja Vilttitossu-kirja, jota meillä on luettu. Muistan itse nuorempana lukeneeni näitä enemmänkin, ja ei tässäkään kirjassa mitään huonoa ole. Pitääkin kaivella kirjastosta näitä lisää!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Syksyn 2017 uutuudet


Miten voi olla, että valitsen jo syksyn uutuuslistalta itseä kiinnostavia teoksia, vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut? Se on jotenkin tämä kummallinen, outo kevät, joka hämärtää ajantajua. Tai ehkä viime syksy ja talvi jo - kunnollista talvea kun ei tänä talvena tuntunut olevan ollenkaan vaan joko vesisadetta tai pimeää tai räntää. Ja nyt muka pitäisi jo olla kesä tulossa.

Oman työpaikan vaihdoksen takia itseltä myös on niin sanotusti paloi kesälomat, eli ei paljoa lomaa tiedossa. Viisi päivää olen ehtinyt kerryttämään tämän vuoden puolella, mutta perheen (ja oman jaksamisen takia) otan myös muutamia palkattomia vapaita. Täytyy siis muistaa levätä paljon töiden ohessa kesän aikana ja nauttia näistä hetkittäisistä hyvistä keleistä!

Syksyn uutuuksia on siis tullut selailtua, ja onhan niitä! Osa näistä julkaistaan jo kesällä, eli katsotaan josko tarttuisivat mukaan kaupasta.

Tammi 2017 
Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Pauliina Susi: Seireeni
Essi Kummu: Hyvästi pojat
Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Joni Jaakkola: Väkevä elämä
Nopola: Risto Räppääjä ja väärä Vincent

WSOY 2017
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
Ilkka Remes: Vapauden risti
Maria Mustaranta: Sokeita hetkiä
John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson

Gummerus 
Matti Rönkä: Yyteet
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Anni Kytömäki: Kivitasku
Tuomas Vimma: Vasen ranta
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa
Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

Otava 
Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
Laura Lehtola: Takapenkki
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Lori Spielman: Kymmenen unelmaani
Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana
Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja
Linda Liukas: Hello Ruby - löytömatkalla internetissä
Veera Salmi: Puluboin ja Ponin komerokirja

Bazar
Kate Morton: Talo järven rannalla
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Keith Stuart: Poikani Sam
Jessica Knoll: Onnentyttö

Kustantamo S&S
Annastina Storm: Me täytytään valosta

Myllylahti
Arttu Tuominen: Silmitön

Atena
Essi Huuhka & Aino Tormulainen: Ysärikirja

Siinä on ainakin jonkin verran lukemista loppuvuodeksi! Syksyllä tekemästäni kevään listauksesta olen lähes kaikki saanut luettua, mutta jostain syystä siellä oli vähemmän valikoitavaa kuin nyt syksyksi. Kiireinen syksy näiltä osin tiedossa siis myös.

Linkitetyt ovat affiliate-linkkejä

maanantai 29. toukokuuta 2017

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa


Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät
WSOY, 2017

"Innostava vertaisopas kaikille niille, jotka haluavat rakastaa työtään.

Työelämästä voi tehdä itsensä näköisen. Harrastuksesta voi tehdä kannattavan työn. Kaksi kokenutta yksityisyrittäjää kertovat, miten se onnistuu.

Moni haaveilee jättävänsä palkkatyöt ja alkavansa tehdä työkseen sitä mistä pitää. Miten sitten pystyy yhdistämään intohimonsa ja elannon hankkimisen? Mitä jos yhden intohimon sijasta onkin monta kiinnostuksen kohdetta? 

Kaksi luovan alan yksityisyrittäjää Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat, miten loikka unelmien töihin heidän kohdallaan onnistui. Kirjassa he puhuvat avoimesti niin työuransa hyvistä hetkistä kuin paniikin tunteista ja pettymyksistä. Lisäksi he jututtavat eri alojen huippuammattilaisia, jotka ovat oman itsensä herroja. Rämön ja Valtarin esimerkki kannustaa kaikkia niitä, jotka miettivät uskaltavatko ja niitä jotka ovat jo uskaltaneet."

Sain tämän kirjan heti sen tultua painosta, ja luin lähes samantien. Silti en ole saanut aikaiseksi tästä kirjoittaa bloggausta, sillä kirja herätti niin paljon piilossa olleita ajatuksia ja haaveita, että vieläkin niiden ääneen sanominen jännittää. Olen tutkinut, pohtinut, miettinyt ja nyt lopulta todennut, että koetetaan sanoa kirjasta jotain ja ehkä omista haaveistakin.

Kirjassa Lähiömutsi-blogin Hanne ja Salamatkustaja-blogin Satu kertovat, miten omasta työstä voi saada miellyttävän, unelmahomman. Pääpaino on kirjassa on vahvasti näissä nykyajan monialatöissä: bloggaamista, kirjoittamista, jne yrittämiseen viittavaa, mutta onpa joukkoon eksynyt myös muutama ihan oikeasti hyvä vinkki tällaiselle kunnan virkamiehellekin siihen omaan työhön.

Sadun tapa kirjoittaa hurmasi minut viimeistään hänen Islannista kertovassa Islantilainen voittaa aina-teoksessa, mutta olen myös nauttinut Lähiömutsi-blogin lukemisesta todella paljon. Tämä kirja tuntuukin pieneltä blogilta sitä lukiessa - yksi postaus tuosta aiheesta, toinen postaus tästä aiheesta. Mielyttävä yllätys oli eri lukujen jälkeen annetut "pohdintatehtävät", joilla pääsin hieman avaamaan omia haaveita.


No miten minä sitten tässä aloin haaveilemaan? Ehkä olen aina haaveillut tästä, mutta en ole uskaltanut toteuttaa itseäni. Olen koulutukseltani insinööri, työskennellyt vajaa 10 vuotta kuntasektorilla erittäin teknisissä tehtävissä. Jostain syystä aina on tuntunut, että vaikka nautin työstäni, haluaisin myös jotain muuta tehdä. Olen haaveillut pedagogisen pätevyyden suorittamisesta ja ammattikorkeakoulussa opettamisesta, olen haaveillut vaihtavani alaa ihan täysin johonkin muuhun (esimerkiksi matkaoppaaksi tai assistentiksi), olen todennut monen monta kertaa, että en VOI vaihtaa alaa, sillä talous ei kestä opintoja tai en uskalla ottaa riskiä.

Viime syksynä aloitin sitten yhtenä haaveena avoimessa ne kirjallisuuden ja suomen kielen opinnot, joista olen nauttinut mahdottoman paljon. Ajattelin ensin, että näistä ei varmasti ole hyötyä minulle omassa ammatissani, mutta kuluneen kevään aikana olen huomannut ottaneeni vastuulle erilaisia tehtäviä, joissa voin käyttää tätä mielenkiinnon kohdetta hyväksi. Olen oikolukenut osastomme päätöksiä, tiedotteita, muokannut niitä, päässyt editoimaan. Ja olen nauttinut tuosta osa-alueesta!

Olen ehkä aavistuksen ujo luomaan omaa tekstiä, että haaveilisin kirjoittavani oman kirjan tms, mutta nautin toisten tekstien muokkaamisesta. Niinpä tähän liittyen asetan itselleni yhden unelman - jossain vaiheessa haluan tehdä kustannustoimittajan töitä! Kun olin saanut miehellekin sanottua tuon haaveen ääneen kevään aikana, tajusin haaveilleeni siitä salaa "aina". Kouluaikana (yläasteella ja lukiossa) olin koulun lehdessä päätoimittajana usean vuoden ja siinä tehtävässä editoin muiden tekstejä silloin jo. Näin se lapsuuden haaveammatti on tuon kirjan kautta kaivettu itseltä esille. Katsotaan siis, missä vaiheessa pääsen toteuttamaan näitä haaveita.

Kiitos Satu ja Hanne, kiitos tästä teoksesta, joka ainakin tällaiselle paatuneelle virkamiehelle avasi pienen unelman käsiteltäväksi.