torstai 27. heinäkuuta 2017

Laura Lehtola: Takapenkki


Otava, 2017
Kirjastolaina

"Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään."

Laura Lehtolan esikoisteos, Pelkääjän paikalla, oli yksi suosikeistani vuonna 2015 (vaikka en kuitenkaan ole kumma kyllä, siitä blogannut, täytynee korjata jossain vaiheessa tuo virhe!). Kirja oli niin sanotusti toisen osapuolen tarina Laura Saven teokseen Paljain jaloin, jossa päähenkilö (Save itse) sairastui syöpään. Pidin Lehtolan kirjoitustyylistä paljon, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun bongasin keväällä syksyn uutuusluetteloista Lehtolan uuden kirjan, Takapenkki. 

Sainkin kirjan aika nopeasti kirjaston varauslistalta omiin sormiini, ja luin yhdessä illassa. Lehtola kirjoittaa sujuvaa, mukaansa tempaava ja todella monipuolista tekstiä, vaikka kirja vähän kevyempi onkin (sekä huomattavasti humoristisempi - nauroin useampaan otteeseen tämän kanssa!) kuin esikoiskirjansa. 

Takapenkki kertoo Elinan, Aleksin ja Tuulan yhteen nivoutuvista kohtaloista. Tuula on viisikymppinen työkkärin täti, joka kokee tekevänsä tärkeää työtä sekä kärsii pientä eroahdistusta ainoan lapsensa muuttaessa pois kotoa. Aleksi taas on mummin kasvattama, erittäin fiksu mutta vailla suuntaa oleva nuori, joka on ollut vuosia ihastuneena Elinaan. Elina taas on rikkaan perheen kympin oppilas, joka huomaa olevansa raskaana vanhempien viettäessä työkomennusta Etelä-Amerikassa. 

Lehtola vie tarinaa eteenpäin jokaisen kolmen näkökulmasta. Jokaisella näistä päähenkilöistä on selkeästi oma, tunnistettava äänensä. Nautin erityisesti Aleksin mummon kommenteista sekä Aleksin lentävistä lauseista ("Jeespoks kelloggs rice crispiees" sekä "Näin on näppylät") että Wikipedian selaamisesta. Sellaista nippelitietoutta oli Lehtola onnistunut Aleksille kaivamaan, joka hurmaa minut. (Vaikka onkin aikamoinen aasinsilta, niin Andy Weirin Yksin Marsissa on vähän samalla saralla sen fiiliksen kanssa, mikä Aleksista tuli tässä kirjassa - tykkään!)

Pidin tästä siis kovin ja jään odottamaan, josko Lehtola kirjoittaa jotain uutta lisää!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Becky Albertalli: The Upside of Unrequited


Balzer + Bray, 2017 (Overdrive-versio)

"Seventeen-year-old Molly Peskin-Suso knows all about unrequited love. No matter how many times her twin sister, Cassie, tells her to woman up, Molly can’t stomach the idea of rejection. So she’s careful. Fat girls always have to be careful.
Then a cute new girl enters Cassie’s orbit, and for the first time ever, Molly’s cynical twin is a lovesick mess. Meanwhile, Molly's totally not dying of loneliness—except for the part where she is. Luckily, Cassie's new girlfriend comes with a cute hipster-boy sidekick. If Molly can win him over, she'll get her first kiss and she'll get her twin back. There's only one problem: Molly's coworker, Reid. He's a chubby Tolkien superfan with a season pass to the Ren Faire, and there's absolutely no way Molly could fall for him."

Olen kesän aikana hurahtanut jonkin verran Youtuben ns. Booktubeen. Booktube on siis oma scenensä Youtubessa, jossa eri tubettajat kertovat blogien tapaan lukemistaan kirjoista, vastaavat erilaisiin haasteisiin, esittelevät ostamiaan kirjoja jne. Varsinkin YA-genrellä on todella vahva Booktube-yhteisö ja olenkin kasvattanut omaa TBR-listaani näiden tubettajien suositteluista todella paljon!

Yksi näistä suositelluista kirjoista on ollut Becky Albertallin The Upside of Unrequited. Albertallilta on aiemmin suomennettu yksi kirja, "Minä, Simon, Homo Sapiens", joka julkaistiin tänä vuonna. Tuo kirja on saanut myös aikapaljon kehuja kirjablogeissa, ja varsinkin Helsingin Pride-viikon aikana tuota kirjaa nostettiin paljon esille. The Upside of Unrequited sopisi myös tuohon Pride-teemaan, ja suosittelenkin myös sen lukemista, jos on pitänyt Simonin tarinasta. 

Molly on 17-vuotias tyttö, jolla on kaksoissisko Cassie, pikkuveli Xav ja kaksi äitiä. Cassie löytää yhä uudelleen itselleen tyttöystäviä, mutta Molly ei tunnu saavan edes yhtä poikaystävää. Toisaalta Mollyn kesätyöpaikassa on ihan hauska poika, Reid, mutta samalla Molly tuntee ihastusta Cassien tyttöystävän Minan parhaaseen kaveriin, Williin. 

Pidin kirjan kevyestä otteesta, vaikka suoraan sanottuna Mollyn sisko Cassie vaikutti todella ärsyttävältä ihmiseltä. Jonkin verran tuntui kirjassa olevan myös ylimääräisiä hahmoja, joiden asemaa en ihan täysin ymmärtänyt, mutta eivät nämä liikaa häirinneet. Amerikkalaiseksi nuorten kirjaksi kirjassa käsiteltiin yllättävän vapaasti alkoholin käyttöä, tyttöjen ja poikien yökyläilyä toistensa luona sekä baareissa käymistä. Minun piti jopa tarkistaa, että olihan nämä hahmot 17-vuotiaita - amerikkailisissa nuorten kirjoissa kun ei yleensä ihan näin reippaalla kädellä ole näitä aiheita käsitelty. 

Mutta kaikenkaikkiaan oikein kiva kirja - ei suuria tunteita herättävä, mutta viihdyin sen parissa hyvin. Itse luin kirjan Helmet-kirjaston kautta Overdrivesta alkuperäiskielellä, mutta esim Adlibriksellä näyttää olevan kirja saatavissa myös pokkarina*.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin



Otava, 2017 

"Ylistetty, kiihkeä esikoisromaani sisarpuolista, jotka toisistaan tietämättä päätyvät samaan linnoitukseen 1700-luvun Afrikassa: toinen vaimoksi, toinen orjaksi. Effie jää valkoisen kuvernöörin vaimona Ghanaan, kun orjalaiva vie hänen siskopuolensa Esin Yhdysvaltoihin. Rakkaus kuitenkin kurottaa yli meren, eivätkä sitä pidättele kahleet."

Tämä kirja on noussut kevään ja kesän aikana todella monessa blogissa esille ja suurin kehuin. Niinpä nähdessäni tämän kirjaston Bestseller-hyllyssä täysin vapaana, odottamassa minua selkeästi, päätin napata kirjan mukaan. Ja miten upean kirjan nappasinkin! Koen, että kirjan aihepiiri on kaukana omasta mukavuusalueestani lukemisen saralla, mutta Gyasi on onnistunut kirjoittamaan niin vetävää tekstiä ja tuomaan jopa 1700-luvun Afrikan täysin 2000-luvun valkoisen lukijan iholle, että kaikki ylistyssanat tästä teoksesta ovat erittäin ansaittuja. 

Teos on yksi kokonaisuus, mutta rakentuu hieman novellimaisesti. Jokainen osuus on uuden ihmisen, uuden sukupolven tarina ja kertomus jostain heidän elämänsä hetkestä. Kaikki alkaa Effiestä ja Esistä, ja lopulta päädymme 2000-luvulle Yhdysvaltoihin ja Afrikkaan. Tarinassa käydään läpi heimosodat Afrikassa, orjuus niin laivoilla, plantaaseilla kuin hiilikaivoksissa, New Yorkin kaduilla kuin takaisin Afrikassa myös. 

Kuten alussa totesin, on tämä aihepiiri kaukana omasta mukavuusalueestani. Mutta olen todella onnellinen, että tähän tartuin. Alkuun jännitin kirjasta bloggaamistakin, kun tuntui, että ei tästä voi sanoa oikein mitään kirjan arvoista, niin pahasti tämä kirja minut vei mukanaan. Ehdottomasti top 3-listalle tämän vuoden luetuista. Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan, vaikka se ei omalta jutulta kuulostaisikaan. Ja jos kuulostaa, niin mene jo, hae kirja käsiisi! 

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Heinäkuun TBR

Kesäkuu ei ole vielä täysin ohi, mutta suunnittelen jo täyttä häkää heinäkuuta. Heinäkuussa ei ole yhtään lomaa, mutta haluaisin edes kirjojen kautta kokea olevani osittain lomalla. Niinpä olen koettanut kaivella TBR-pinoon heinäkuulle vähän sitä sun tätä - kevyttä hömppää, dekkareita mutta myös jotain vähän vakavempaakin. Jokaiselle on oma aikansa ja paikkansa. Olen keräillyt lukupinoani niin kirjaston syövereistä kuin käytettynä Awesomebooks.comista että sieltä jo moneen kertaan mainitulta Dekkarilauantailta. Josko näillä saisi heinäkuuta käyntiin? 


Essi Kummu - Hyvästi pojat
Arvostelukappale, jota luen osittain jopa vereslihalla. Kertojan ja esikoistyttärensä väleissä on jotain samaa, jota tunnistan omasta elämästäni oman kuopukseni kanssa, Luen hiljalleen, rauhassa.

Jojo Moyes - Sheltering Rain
Sukupolviromaani, Moyesin esikoisteos vuodelta 2002. On Joy Hong Kongissa 60-luvulla, on hänen tyttärensä Kate 80-luvulla Irlannissa ja Joyn tyttärentytär Sabine 90-luvun lopussa.

JP Koskinen - Tammikuun pimeä syli
Koskisen Murhan vuosi-sarjan ensimmäinen osa. Suhteellisen paljon kehuttu sarja, josta kolmas osa ilmestyi tänä vuonna.

Nele Neuhaus - Joka tuulen kylvää
Lumikin on kuoltava-kirjan ilmeisesti itsenäinen jatko-osa. Muistaakseni en pitänyt niiiin paljoa poliisihahmoista edellisessä kirjassa, mutta jokin silti houkutteli nappaamaan tämän saksalaisen dekkarin luettavaksi.

Jessica Knoll - Luckiest girl alive
Syksyn uutuuksia tämän käännös, itse pistin tilaukseen alkuperäiskielellä Briteistä. Mainostettiin jollain sivulla, että "Paholainen pukeutuu Pradaan ft Kiltti tyttö"-tyyppinen kirja. Ja molemmat kelpaa minulle!


Julie Berry - Kunnes kerron totuuden
HS.fi:ssä oli toissapäivänä muutamakin artikkeli young adult- eli nuortenkirjallisuusgenrestä. Jutussa käsiteltiin sitä, miten esimerkiksi Yhdysvalloissa tuo genre on yksi suosituimmista ja myy kuin häkä, mutta Suomessa se ei ole saanut tuulta allensa. Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on oma comfort zone hyvä ja laadukas YA-kirja. Niinpä kirjastoreissulla nappasin hyllystä tämän. (Hei, tämä oli muuten takakansitekstin perusteella - menisi siihen yhteen Helmet-haasteen kohtaan, jota en ole vielä keksinyt!)

Nelli Hietala - Miia Martikaisen kärsimysviikko
Sama perustelu kuin edellisen kohdalla - itselle tuntematon kirjailija mutta kuulosti kivalta. Kesä, mökkinaapuri, söpö poika, bensanhakureissu kahdestaan.

Lauren Oliver - Kuin viimeistä päivää
Olen muutamia Oliverin kirjoja lukenut, mutta en suomennettuna yhtään. Pidän näistä, jokin erikoisempi twisti aina mukana kirjoissa. Tässä se on se, että Samantha Kingston kuolee ja elää elämänsä viimeisen päivän seitsemän kertaa uudelleen - tarkoituksena kasvaa ihmisenä.

Millaisia lukusuunnitelmia teillä on heinäkuulle? 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Puolivälin katsaus Helmet-lukuhaasteeseen


Aloitin vuoden alussa, kuten monet muutkin, Helmet-kirjaston lukuhaasteen (josta bloggasin täällä). Nyt on vuosi noin puolessa välissä ja näin ollen lukuhaastekin, joten on enemmän kuin paikallaan katsastaa, missä vaiheessa oma lukuhaasteni menee. 

Olen tähän mennessä lukenut Goodreadsin mukaan 45 kirjaa kun taas blogin oma tilasto taas sanoo 40 kappaletta. Ero näyttää johtuvan muutamasta opiskeluun liittyvästä kirjasta, jotka Goodreads haluaa ajatella tietenkin aivan aiheellisesti luetuksi, mutta itse en niitä tähän omaan lukumäärään ota mukaan. Lukumäärässä on muutama pidempi lastenkirja, vaikka niitä voisi olla enemmänkin. 

Helmet-haasteessa on yhteensä 50 kirjaa, ja olen näihin 50 kirjaan saanut seuraaviin kohtiin pujotettua jonkin lukemistani kirjoista. 

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu

3. Suomalainen klassikkokirja
Aleksis Kivi - Kullervo
* Tämän luin opintoja varten, ja sain helposti tähän siis kohdan. Olisin voinut myös valita muutamista muista kotimaisista lukemistani klassikoista.

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Satu Rämö & Hanne Valtari - Unelmahommissa
* Ehdottomasti on lisännyt hyvinvointia! Ja päästänyt ne omat unelmat hieman juoksemaan kovaa vauhtia.

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Richard Adams - Ruohometsän kansa

6. Kirjassa on monta kertojaa
Jandy Nelson - I'll give you the sun

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Lars Kepler - Hypnotisoija

8. Suomen historiasta kertova kirja
Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista
* Viime vuoden Finlandia-voittaja, joka oli todella kaunis ja lyhyt kirja.

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Joel Haahtela - Mistä maailmat alkavat

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Oskari Saari - Aki Hintsa, voittamisen anatomia

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Mari Manninen - Yhden lapsen kansa

13. Kirja "kertoo sinusta"
Steven Rowley - Lily ja mustekala
* Kuten blogatessani tästä kirjasta kerroin, osui tämän kirjan lukeminen todella ikävään kohtaan omassa elämässäni. Olin juuri joutunut luopumaan omasta ensimmäisestä koirastani sairastelujen ja iän takia ja päästämään T:n vihreämmille niityille.

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Riikka Pulkkinen - Paras mahdollinen maailma

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Tom Malmqvist - Joka hetki olemme yhä elossa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Annamari Marttinen - Törmäys

22. Kuvitettu kirja
Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
* Oikeastaan näitä Räppääjiä on mennyt kevään aikana useampikin, mutta tämä taisi olla ainut, jota emme olleet vielä aiemmin lukeneet.

23. Käännöskirja
Martina Haag - Olin niin varma meistä
* Tämä kohta oli myös yksi helpoimmista alkuvuonna, vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka! 

24. Kirjassa selvitetään rikos
Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Eve Hietamies - Hammaskeiju

31. Fantasiakirja
Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet
* En tiedä, lasketaanko tämä virallisesti fantasiakirjaksi, mutta  mielestäni tässä oli fantasiaan soveltuvia teemojakin.

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Sylvia Plath - Lasikellon alla

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Gustave Flaubert - Rouva Bovary

38. Kirjassa mennään naimisiin
Hanya Yanagihara - Pieni elämä

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Han Kang - Vegetaristi

41. Kirjan kannessa on eläin
Leena Lehtolainen - Tiikerinsilmä

42. Esikoisteos
Ina Westman - Syliin

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Katri Rauanjoki - Jonain keväänä herään

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Liane Moriarty - Tavalliset pikku pihajuhlat

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Holly Bourne - Oonko ihan normaali?
* Näitä uutuuskirjojakin olisi tässä kevään aikana voinut useammankin laittaa, mutta päädyin tähän Bournen kirjaan tähän kohtaan.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Yaa Gyasi - Matkalla kotiin

Seuraavat kohdat taas ovat vielä auki, vaikka olisin kuvitellut löytäväni sopivia kirjoja helpostikin esimerkiksi kohtiin 2, 10, 14, 15, 21, 2, 29 ja 37. Toisaalta, ehkä tässä pitää jättää syksyynkin jotain kohtia täyteltäväksi? Ei tässä kuitenkaan minkäänlainen kiire ole. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
* Tähän on omalla TBR-listalla vaikka kuinka monta teosta!

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
* Mietin, olisinki sijoittanut Gyasin Matkalla kotiin tähän kohtaan, sillä siinä on mielestäni todella upea kansi. Sijoitin sen kuitenkin kohtaan 50, mutta en usko tämän olevan hankala.

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
* Valitsen nykyään todella huonosti kirjoja takakansitekstien perusteella! Tulee olemaan siinä mielessä hankala. Pääasiassa valitsen suosittelujen perusteella. 

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
* Uskon tämän olevan suht helppo. 

19. Yhdenpäivänromaani
* Tämä tulee myös tarvitsemaan jonkin verran pohtimista ihan erikseen, harvemmin tulee luettua yhdenpäivänromaaneja. 

21. Sankaritarina
* Tämä kohta on todennäköisesti helppo, kun katson omaa TBR-kirjapinoa. 

26. Sukutarina
* Tämä myös täyttynee yhdestä kesken olevasta kirjasta. 

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
* Jos en väärin muista, niin syksyllä tulee uusi Maria Kallio, joten se mennee tähän kohtaan. 

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
* Edelleen, yksi keskeneräisistä kirjoista sopii tähän. 

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
* Tätä saatan joutua miettiä pidempään, ensin pitäisi varmaan ratkaista, mitä itse haluaisin oppia. 

30. Kirjan nimessä on tunne
* Joutunen miettimään tätä myös hieman. 

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta

33. Kirja kertoo Intiasta
* Tähän haluaisin ehkä jotain hyviä vinkkejä, Intiasta kertovia kirjoja en ole tainnut ollenkaan lukea koskaan?

36. Elämäkerta tai muistelmateos

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

39. Ikääntymisestä kertova kirja

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
* Näitä on koko TBR-lista täynnä! 

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
* Yksi tällä hetkellä lukemistani kirjoista soveltuu tähän loistavasti. 

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

30 kohtaa siis täytetty ja 20 kohtaa tyhjänä vielä. Missä vaiheessa teidän lukuhaasteenne on, joko on kaikki luettu vai vielä jäljellä jotain? Mikä kohta tuntuu erityisen hankalaltal? 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Sophie Kinsella: Kuka on pomo


Sophie Kinsella: Kuka on pomo
WSOY, 2017

"Katie Brenner on velho markkinoimaan. Sitä vain ei tajuta tyylikkäässä lontoolaistoimistossa, josta hän saa potkut. Isän maatilamatkailukohteen Katie sen sijaan nostaa taidoillaan kaikkien huulille.
Maalaistyttö Katie taitaa markkinoinnin salat. Vain itsensä markkinoinnissa hän ei ihan pärjää, vaikka päivittää sometilejään minkä ehtii. Kun Katie palaa kovasta Citystä maalle ja tarttuu toimeen isänsä vihermatkailuhankkeessa, niin eipä aikaakaan kun Lontoon trendikkäimmät tyypit jonottavat pääsyä maatilan luomuruoan lähteille. Jonossa seisovat myös Katien entinen pomo ja pomon pomo, upea Alex."
Juhannusviikolla on tuntunut meidän lomapaikassa sataneen melkein joka päivä useamman tunnin ajan. Pakkasin lomalle mukaan paljon luettavaa, mutta myös neulottavaa. Suurempi tarve olisikin ollut lämpimillä neuleilla, joten kulutin kaksi päivää yhden villahuivin loppuun neulomisesta. Samaan aikaan ei voi kunnolla lukea, joten äänikirjat ovat tässä suuri pelastus. Lasten kuullen taas ei viitsi erilaisia dekkareita ja murhatarinoita kuunnella, joten piti kokeilla jotain "uutta". Päädyin valitsemaan BookBeatista ilmeisesti aivan vasta julkaistun Sophie Kinsellan uusimman kirjan, Kuka on pomo. 

En ole Kinsellaa lukenut muutaman ensimmäisen Himoshoppaaja-kirjan jälkeen. Itseä alkoi ärsyttää Becky hahmona todella pahasti, kun tuntui, ettei hän kasvanut yhtään kirjasta toiseen vaan jatkoi sitä samaa sähläystä ja vielä rahan kanssa sillä tavalla. Tätä uskalsin nyt kuitenkin kokeilla, kun kirjassa on täysin uusi päähahmo, Katie Brenner! Katie on maalaistyttö, joka on haaveillut asuvansa Lontoossa koko ikänsä. Hän on fiksu, ja kouluttautunut, mutta silti täysin hanttihommissa työelämässä. Lisäksi Katien pomo on aivan kamala, ja erinäisten sattumusten kautta Katie päätyy takaisin isänsä maatilalle. 

Se mikä tässä kirjassa eniten miellytti itse Katie-hahmon lisäksi oli sen osittain kantaakin ottava ajatus siitä, minkälaisena me myymme itsemme somessa ja ylipäätänsä elämässä. Kukaan ei voi tietää, mitä kaikkea toisella on menossa, oli hänen elämänsä ulospäin miten täydellisiä Instagram- ja Facebookpäivityksiä tahansa. 

Jäin itsekin miettimään omia Instagram-kuviani, ja huomasin myös esimerkiksi lomaviikon osalta, että aurinko paistoi joka kuvassa, vaikka käytännössä täällä on satanut vettä ja tullut n 90 % ajasta. Blogin Instagram-tili on "harkitumpi", joten se näyttääkin ihan erilaisen puolen omasta elämästäni kuin henkilökohtainen tilini. En toisaalta ollut niinkään tajunnut, että onpa tuo henkilökohtainenkin tili jollain asteella "tietyssä muodissa oleva", joka ei paljasta niistä elämän negatiivisista puolista oikeastaan yhtään mitään. 

Näin vaan tämäkin chick lit-kirja sai jotain syvällisempää omassa päässä liikkumaan. Suosittelen lämpimästi kesäluettavaksi tätä Kinsellan uutta, etenkin jos Himoshoppaajat eivät ole olleet niitä suosikkeja. 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton


Osallistuin ensimmäistä kertaa omassa kirjabloggaushistoriassani lukumaratoniin! Virallisesti kesän ensimmäinen lukumaraton olisi ollut 17.-18.6., mutta oman alkaneen kesäloman kunniaksi päätin aloittaa jo perjantaina, 16.6. Niinpä oma maratonaika oli pe 16.6. 16.00 - la 17.6. 16.00 välinen aika. Tähän aikaväliin ehdin käydä myös Korjaamon Dekkarilauantaissa, mutta muuten meni kirjan parissa aikalailla tuo vuorokausi. 


Perjantaina aloittelin maratonia Julie Murphyn Dumplin-kirjalla. Luin sen Helmetin e-kirjalainana ja sivuja oli 299 tuossa e-kirjassa. Kirjan olin saanut luettua 20.30 mennessä, jonka jälkeen hyppäsin juuri postista hakemasi Natohan Hillin The Nix-kirjan kyytiin. 

The Nix on tulossa syksyllä Gummeruksen käännöksenä suomeksi ja sieltä syksyn katalogista sen itselleni bongasinkin ja tilasin englanninkielisenä. Ja miten hieno kirja tämä onkaan, vaatii oman postauksen sitten kun saan valmiiksi! Pe-iltana ja lauantaiaamuna luin tätä kirjaa yhteensä 236 sivua (kirjan ollessa reippaasti yli 700 sivuinen). 


Lauantaina kerkesin vielä Dekkarilauantain jälkeen aloittamaan kotimatkalla Matti Laineen Pahojen miesten seuraa, josta ahmin ennenkuin kello löi lauantaina 16.00 152 sivua. 

Yhteensä siis tämän ensimmäisen lukumaratonini aikana luin 687 sivua, ja olen oikein tyytyväinen saldoon. 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Matti Laine: Pahojen miesten seura


Matti Laine: Pahojen miesten seura
Bazar, 2017

"Entisen NHL-maalivahdin Elias Vitikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän ottaa Helsingin yössä taksinsa kyytiin joukon juhlatuulella olevia jääkiekkoilijoita. Eräs kyytiläisistä on hänen vanha tuttunsa pelivuosilta ja tämä palkkaa uransa jälkeen vuosikausia holtittomasti ajelehtineen Vitikan varjostamaan tulevaisuuden hyökkääjätähteä, jonka otteet kaukalossa ja sen ulkopuolella eivät miellytä pelaajan lähipiiriä. Kyttäyskeikka vie Vitikan jääkiekon parista yhtäkkiä täysin toisenlaiseen seuraan, keskelle järjestäytyneen rikollisuuden välienselvittelyjä."

Olin lauantaina Helsingin Korjaamolla ensimmäisessä Dekkarilauantaissa ikinä. Tapahtuma oli ilmainen ja käsitin, että se järjestettiin yhteistyössä Helsingin Kirjamessujen kanssa. Tapahtumassa oli todella mielenkiintoisia haastatteluja ajankohtaisista dekkareista sekä muutama kustantaja dekkarivalikoimineen myymässä. Oma kesäloma alkoi juuri, joten lauantai dekkareiden parissa omassa rauhassa oli lähes täydellinen tapa aloittaa loma!

Tapahtumassa julkistettiin myös Paras kesädekkari 2017-äänestyksen voittaja, ja kun voittajaksi ilmoitettiin Matti Laineen uusin Vitikka-sarjan teos, oli minunkin todettava, että ehkäpä tähän kirjasarjaan kannattaa tutustua. Laineen haastattelu oli myös mielenkiintoinen kuunneltava, ja antoi aika hyvän lähtölaukauksen Elias Vitikkaan tutustumisessa. Ei ole ihan niin yleinen näkökulma dekkari/rikollisgenreen tämä Laineen sarja. Mukaan tarttuikin kaikki kolme kirjaa sarjasta ja ensimmäinen, Pahojen miesten seura, tuli ahmittua viikonlopun aikana! 

Elias Vitikka on siis entinen huipputason jääkiekkoilija, maalivahti, joka on ollut NHL:ssä asti. Miehen kunto ei kuitenkaan kestänyt huipulla olemista ja Vitikka palasi maitojunalla takaisin Suomeen. Miehen elämä ei ole ammattiuran jälkeen mennyt ihan nappiin ja kirjan alussa hänet löytää taksin ratista. Vitikka päätyy erinäisten seikkailujen jälkeen jopa vähän kaidalle tielle, mutta jotenkin hahmona hän on silti sen verran sympaattinen, että hänen jopa toivoo vähän onnistuvan tässä uudessa hommassaan. Pidin myös kovasti loppua kohden isompiin ja parempiin rooleihin päätyvistä Mylläristä ja Vingeristä. 

Lykkäsinkin kirjan seuraavaksi mieheni luettavaksi, sillä uskon hänen pitävän tästä kirjasarjasta myös todella paljon. Omalla bloggauslistalla on vielä pari muutakin kirjaa, sillä osallistuin kesän ensimmäiseen lukumaratoniin pe-la välissä. Luettuja sivuja tuli vajaa 700, joka onkin oikein hyvä suoritus ihka ensimmäisestä lukumaratonistani! :) 



keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa


Otava, 2016

"Vuoden 1921 syyskesällä Helsingissä syttyy liekkeihin useita teollisuusrakennuksia. Kun laivanvarustamon konttoripäällikkö saa palossa surmansa, poliisi pyytää Björkin avukseen.

Samaan aikaan Björk kaivautuu syvälle Helsingin alamaailmaan, kun hän etsii rikostodisteita arkkivihollistaan, pelottavaa Vahanaamaa vastaan. Kaiken kukkuraksi Björkin kuolleeksi luultu isä palaa Siperiasta elossa ja alkaa puuttua karkeaan tapaansa poikansa elämään."

Olen hieman jäljessä tämän ihanan 1920-luvun salapoliisisarjan kanssa - uusin teos kun jo tänä kesänä näytti kaupan hyllyille tulevan. Muistan ensimmäistä Karl Axel Björkin teosta lukiessani, että en ihan lämmennyt tarinalle vaikka pidin aikakaudesta ja hahmoista ja sijainnista. Nyt kuitenkin Hämeen-Anttila alkaa saamaan Björkin tarinoihin vähän syvyyttä ja parempaa, realistisempaakin ehkä?, juonta, ja tämän kirjan taisin ahmaista kahdessa illassa. 

Vahanaaman tarina on pyörinyt nyt todella paljon Björkin tarinassa mukana, toivon kovasti, että uusimmassa teoksessa siihen saadaan jotain lopullista ratkaisua. Se ehkä alkaa kyllästyttää hieman. Vahanaamahan on jostain syystä (joka ei enää näin kolmannen kirjan paikkeilla muistu edes mieleen) Björkin niin sanottu arkkivihollinen, ja toisaalta Björkillä on myös jotain hampaankolossa tätä gangsteria vastaan. 

Yksi iso parannus oli myös Valkaman, Björkin uskollisen avustajan, yhä suurempi rooli tarinassa. Valkama on jotenkin aivan ihana hahmo - katujen poika, mutta fiksu ja nokkela ja nopeat hoksottimet. Sopii loistavasti Björkin pariksi. Samoin isompaan rooliin pääsi nyt Björkin Ester-serkku, jonka osalta onkin jännittävä odottaa jatkoa!



Osallistun tällä postauksella #dekkariviikko kirjablogeissa-tempaukseen, jota emännöi Yöpöydän kirjat-blogi.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

#dekkariviikko


Kirjablogit osallistuvat tänä vuonna Dekkariviikkoon useallakin tavalla - viikon aikana julkaistaan paljon postauksia dekkareista, mutta näin heti maanantaina on klo 10 alkaen tullut tunnin välein eri blogeissa dekkariaiheisia kirjoituksia. Tätä maanantain haastetta emännöi Yöpöydän kirjat-blogin Niina, jonka blogista löytyy mukana olevat blogit sekä kellonajat. Minun vuoroni on siis näin klo 17.00 ja päätin pohtia omassa maanantaihaasteen postauksessa vähän omia lempidekkarihahmojani!

Dekkarit ovat se genre, jotka ovat aikoinaan houkutelleet minut lukemaan yhä entistä enemmän. Muistan yläasteella lukeneeni mökillä mummin kirjahyllystä kaikki vanhat Agatha Christiet ja siirtyneeni sitten kirjaston kautta kohti muita dekkareita. Meni vuosia, että luin oikeastaan ainoastaan dekkareita ja vasta viimeisten 5-10 vuoden aikana olen pikkuhiljaa laajentanut omia lukutottumuksia.


Mikä niissä dekkareissa sitten minua houkuttelee? Ehkä se on se mukaansa tempaava juoni, jokin rikos, joka pitkää ratkaista, eli niitä kuuluisia harmaita aivosoluja saa käyttää. Hercule Poirot onkin itselle yksi niistä tärkeimmistä ja parhaista rikosten ratkaisijoista. Juonen pitää olla yllättävä, sen tulee yllättää nimenomaan minut siten, että koen jonkinlaisen wau-olon kirjaa lukiessa.

Toisaalta rakastan myös sitä perinteistä tutkimustyötä. Sue Graftonin Kinsey Millhone muistikortteineen omassa pienessä toimistossaan on aivan järjettömän houkutteleva hahmo - samanlaisesta siististä, organisoidusta ja järjestelmällisestä korttisysteemistä itsekin usein haaveilen. Uusin Millhone-dekkari on muuten pelkkä X, joka on itseltä vielä lukematta. 



Jos sitten mietitään kotimaisia dekkareita, niin Leena Lehtolaisen Maria Kallio-sarjan kirjat ovat olleet kiinteä osa omaa lukuhistoriaani. Kallioissa viehätti se nuorta naista aikanaan se, kun tunnistin paikkoja, joissa tapahtumat pyörivät. Kirjoihin hukkui mukaan paremmin, kun näki silmissään missä mennään. Varsinkin Kuolemanspiraali ja tapahtumapaikkana Matinkylän jäähalli, jossa itsekin olen luistellut nuorena, osui todella lähelle.

Nykyisistä suosikkidekkareistani on mainittava ainakin Robert Galbraith ja Cormoran Strike-kirjat (joista ensimmäinen oli Käen kutsu). Galbraithan on J.K. Rowlingin salanimi ja kyllä hän osaakin kirjoittaa myös dekkareita - ainakin itse olen pitänyt näistä todella paljon. Bongasin muuten netistä syksyllä, että BBC One on tekemässä näistä kirjoista draamasarjan, joita tähdittää Holliday Grainger (Robin Ellacottina) ja Tom Burke (Cormoran Strikena). Lisäksi J.K. Rowling on kertonut, että sarjan neljäs kirja, Lethal White, julkaistaan tänä vuonna. Sitä odotellessa!



Dekkareiden lisäksi rakastan rikossarjojen katsomista telkkarista! Tosin niiden pitää olla oikeasti hyviä, ja niitä alkaa olla aika vähän nykyään. Ylellä oleva Hiljainen todistaja on pyörinyt jo vuosia, kuten myös Kova laki ja sen eri spin-offit. Näistä pidän, sillä näissä ei mennä liian tekniikka edellä (kuten osassa CSI:sta alkoi loppua kohden olla) vaan oikeasti koetetaan päättelemällä ja tutkimalla ratkaista rikoksia.

Ketkä ovat sinun suosikki tutkijoita dekkareista?

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa


Tammi, 2017

"Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaisessa; Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa."

Bongasin tämän kirjan kun äänestin viime vuonna Goodreadsin edellisen vuoden suosikkeja. Nicola Yoonin Everything, everything houkutteli upealla kannella ja mielenkiintoisella takakansitekstillään YA-kategoriassa. Niinpä olin iloinen, kun viime syksynä Tammen uutuuksissa tämä oli myös listattuna. Kirjastossa oli pitkä jono jo teokseen, joten nyt vasta sain kirjan käsiini. Odotukset olivat todella korkealla, sillä kirja, sen teema ja pärjääminen eri kilpailuissa antoivat ymmärtää, että tämä olisi todellinen hitti itselleni. 

Mutta en tiedä. Jäi vähän noh, pettynyt olo? Odotin ehkä liikaa. Tarina oli ennalta-arvattava, niinkuin yleensä näissä nuorten kirjoissa on, mutta jotenkin sitä alleviivattiin liikaa. On tyttö, joka on sairas. Poika, joka rakastuu sairaaseen tyttöön ja haluaa pelastaa tämän. Tämä ei itsessään haitannut, sillä tätä odotin saavani. En odottanut saavani ehkä turhankin naiivia kertomusta rakkaudesta. Liian älytöntä tarinaa, joka koetteli todellisuuden rajoja vähän turhankin paljon. 

Johtuuko se sitten siitä, että näitä vastaavia on ollut jo niin paljon vai siitä, että The Fault in Our Stars oli itsessään niin loistava, että siihen oikeastaan vertaa lähes kaikkea. Näissä kahdessa teoksessa oli todella paljon yhtymäkohtia, mutta The Fault in Our Stars onnistui paremmin pysymään realistisemmassa maailmassa tietyissä juonenkäänteissä. Harmi, sillä olisin halunnut myös tästä pitää todella paljon! 

Plussaa päiväkirjamaisuudesta ja kansien sisäpuolen graafisesta ilmeestä. Suomennoksen kansi oli muuten iso pettymys sen upean alkuperäisen kannen jälkeen. En pidä oikeastaan yhtään leffakansista, koska ne harvoin onnistuvat. 

Arvostelu: ★★★

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Lastenkirjakatsaus 1/17



Lastemme tarha on paikallisen kirjaston vieressä ja käymmekin lähes viikottain siellä vaihtamassa iltasatukirjoja. Usein vaihdamme vanhat kirjat toisiin, jo luettuihin, mutta joskus aina lapset innostuvat tarttumaan uusiinkin kirjoihin. Tämän lisäksi oma heikko kohtani on tietyt lastenkirjat, jotka haluan omistaa ja säästää tuleville vuosille. 

Tässä siis pieni katsaus tänä keväänä luettuihin kirjoihin ja lasten kommentteja niihin, sekä äidin pari mietettä. Ohjeistuksena lapsille annoin, että saivat hyllystä valita kolme tämän hetken suosikkikirjaansa - ihan en muutamasta ole varma, voidaanko laskea "tämän hetken suosikkikirjaksi" vai tuliko kuopuksen vaan valittua jotain, mutta nämä nyt esitellään siis!


Otava, 2016

"Koska se on niin ihana ja siellä on kauniita runoja." - 6v
"Koska me saadaan matkia niitä runoja." - 4v

Valitsin itse tämän muutama viikko sitten kirjastosta meille iltasatukirjajoukkoon. Aina välillä lainataan lasten runokirjoja, joista luetaan iltasadun päälle muutamia runoja. Tytöt ovat innostuneet toistamaan runoja luetun perässä, ja varsinkin tässä teoksessa kansanrunot ovat hauskoja tällä tavalla toistettuna. Kirjassa on paljon tuttujakin runoja, joista on muotoutunut lastenlauluja. Kaunis teos, jonka voisin kuvitella hankkivani meille kirjahyllyynkin asti.

--

Suomen lasten Raamattu
Otava, 2010

"Se on niin uusi kirja ja kiva kirja, hyviä tarinoita ja kauniita kuvia." - 6v
"Koska ne tarinat on niin hassuja ja niistä oppii." - 4v

Meillä on lapsilla ollut esikoisen ristiäislahjaksi saama pieni raamattu, jota tytöt ovat valinneet välillä luettavaksi. Tytöt pitävät raamatun tarinoista, ja ovat toivoneet parempaa kirjaa, kuin se meidän vanha, puhki kulunut pahviraamattu. Löysin lähikirjakaupan poistomyynnistä tämän version, jota on kehuttu paljon ja kyllä tätä mielellään lukee. Kuvat ovat kauniita ja tarinat ovat helposti ymmärrettävissä. 

--

Otava, 2016

"Mä tykkään tästä Suomi-kirjasta koska me asutaan Suomessa. Siellä on paljon hassuja kuvia, ja silmälasipäinen poika on siellä monessa sadussa. Oppii paljon Suomesta ja joulupukista ja vuorista." - 6v
"Siinä on paljon kuunneltavaa, sitä on kiva kuunnella illalla iltasatuna." - 4v 

Esikoinen näköjään valitsi kaikki samasta kirjasarjasta, Otavan Suomen lasten-kirjoja. Mikäs siinä, nämä kaikki kolme kirjaa on mielestäni todella hienoja ajattomia teoksia. Tämän Suomi-version ostin lapsille itse joululahjaksi Suomi 100v-ajatuksella. Kirjassa on jokaisella sivulla jokin aihe, josta on erilaista tarinaa ja infoa - aina historiasta nykyaikaan, yksittäisistä asioista isoihin kokonaisuuksiin.


Mikko Mallikas on kuningas
Tammi, 2012 (2. painos)

"Koska mä tykkään tosta kruunusta, kun se säteilee ihanasti ja loistaa auringossa." - 4v
"Se on niin hauska kirja, kun siihen on laitettu paljon hupia." -6v

Mikko Mallikkaat ovat vakiolainalistalla meillä kirjastossa. Koetan vähän ohjata lasten valintoja, ettei samaa kirjaa lainata kerrasta toiseen, mutta onneksi Mikko Mallikas-sarjassa on paljon valinnanvaraa. Osa kirjoista on ehkä vähän kaukana nykyajasta, mutta sarjaa onkin tehty 1970-luvulta lähtien. Viimeisin kirja sarjassa on 2006 vuonna julkaistu Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen, jossa Mikko ja hänen ystävänsä Hamdi kyselevät Hamdin isältä sodasta.

--

WSOY, 2005

"Maisan lemppariväri on ihan sama kun mun, keltainen, koska sillä on keltainen talo ja juusto ja sydämiä ja mäkin tykkään juustosta, varsinkin keltaisesta." - 4v

Luulin meillä Maisa-vaiheen olevan jo ohitse, mutta niin vaan kuopus tämän kirjan hyllystä valitsi. Esikoinen totesi, ettei ole mitään sanottavaa kirjaan, eli 6-vuotiaalle tämä on jo niin sanotusti liian lapsellinen. Maisa-hiiret olivat kyllä todella suosittuja kun molemmat tytöt olivat pieniä, ja niitä on jaksettu selata. Emme oikeastaan lukeneet Puppe-kirjoja yhtään, vaan Maisat olivat tyttöjen suosikit.

--

Tammi, 2013

"Tykkään tästä Vilttitossusta, koska se oikeasti varasti ne ja mä tykkään varastaa juttuja. En oikeasti. Mutta ne letit tykkään varastaa. Ja kirjassa on mansikkakakkuja ja mä tykkään kakusta." - 4v
"Se on niin mukava." - 6v

Taisin tämän kirjan myös ostaa kirjakaupan alelaarista muutamalla eurolla. Tämä taitaa olla ainut Heinähattu ja Vilttitossu-kirja, jota meillä on luettu. Muistan itse nuorempana lukeneeni näitä enemmänkin, ja ei tässäkään kirjassa mitään huonoa ole. Pitääkin kaivella kirjastosta näitä lisää!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Syksyn 2017 uutuudet


Miten voi olla, että valitsen jo syksyn uutuuslistalta itseä kiinnostavia teoksia, vaikka kesäkään ei ole kunnolla vielä alkanut? Se on jotenkin tämä kummallinen, outo kevät, joka hämärtää ajantajua. Tai ehkä viime syksy ja talvi jo - kunnollista talvea kun ei tänä talvena tuntunut olevan ollenkaan vaan joko vesisadetta tai pimeää tai räntää. Ja nyt muka pitäisi jo olla kesä tulossa.

Oman työpaikan vaihdoksen takia itseltä myös on niin sanotusti paloi kesälomat, eli ei paljoa lomaa tiedossa. Viisi päivää olen ehtinyt kerryttämään tämän vuoden puolella, mutta perheen (ja oman jaksamisen takia) otan myös muutamia palkattomia vapaita. Täytyy siis muistaa levätä paljon töiden ohessa kesän aikana ja nauttia näistä hetkittäisistä hyvistä keleistä!

Syksyn uutuuksia on siis tullut selailtua, ja onhan niitä! Osa näistä julkaistaan jo kesällä, eli katsotaan josko tarttuisivat mukaan kaupasta.

Tammi 2017 
Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu
Pauliina Susi: Seireeni
Essi Kummu: Hyvästi pojat
Ninni Schulman: Tyttö lumisateessa
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Joni Jaakkola: Väkevä elämä
Nopola: Risto Räppääjä ja väärä Vincent

WSOY 2017
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
Ilkka Remes: Vapauden risti
Maria Mustaranta: Sokeita hetkiä
John Green & David Levithan: Will Grayson, Will Grayson

Gummerus 
Matti Rönkä: Yyteet
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Anni Kytömäki: Kivitasku
Tuomas Vimma: Vasen ranta
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Minna Jakosuo: Parempaa retkiruokaa
Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

Otava 
Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
Laura Lehtola: Takapenkki
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
Lori Spielman: Kymmenen unelmaani
Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana
Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja
Linda Liukas: Hello Ruby - löytömatkalla internetissä
Veera Salmi: Puluboin ja Ponin komerokirja

Bazar
Kate Morton: Talo järven rannalla
Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Keith Stuart: Poikani Sam
Jessica Knoll: Onnentyttö

Kustantamo S&S
Annastina Storm: Me täytytään valosta

Myllylahti
Arttu Tuominen: Silmitön

Atena
Essi Huuhka & Aino Tormulainen: Ysärikirja

Siinä on ainakin jonkin verran lukemista loppuvuodeksi! Syksyllä tekemästäni kevään listauksesta olen lähes kaikki saanut luettua, mutta jostain syystä siellä oli vähemmän valikoitavaa kuin nyt syksyksi. Kiireinen syksy näiltä osin tiedossa siis myös.

Linkitetyt ovat affiliate-linkkejä

maanantai 29. toukokuuta 2017

Satu Rämö ja Hanne Valtari: Unelmahommissa


Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät
WSOY, 2017

"Innostava vertaisopas kaikille niille, jotka haluavat rakastaa työtään.

Työelämästä voi tehdä itsensä näköisen. Harrastuksesta voi tehdä kannattavan työn. Kaksi kokenutta yksityisyrittäjää kertovat, miten se onnistuu.

Moni haaveilee jättävänsä palkkatyöt ja alkavansa tehdä työkseen sitä mistä pitää. Miten sitten pystyy yhdistämään intohimonsa ja elannon hankkimisen? Mitä jos yhden intohimon sijasta onkin monta kiinnostuksen kohdetta? 

Kaksi luovan alan yksityisyrittäjää Satu Rämö ja Hanne Valtari kertovat, miten loikka unelmien töihin heidän kohdallaan onnistui. Kirjassa he puhuvat avoimesti niin työuransa hyvistä hetkistä kuin paniikin tunteista ja pettymyksistä. Lisäksi he jututtavat eri alojen huippuammattilaisia, jotka ovat oman itsensä herroja. Rämön ja Valtarin esimerkki kannustaa kaikkia niitä, jotka miettivät uskaltavatko ja niitä jotka ovat jo uskaltaneet."

Sain tämän kirjan heti sen tultua painosta, ja luin lähes samantien. Silti en ole saanut aikaiseksi tästä kirjoittaa bloggausta, sillä kirja herätti niin paljon piilossa olleita ajatuksia ja haaveita, että vieläkin niiden ääneen sanominen jännittää. Olen tutkinut, pohtinut, miettinyt ja nyt lopulta todennut, että koetetaan sanoa kirjasta jotain ja ehkä omista haaveistakin.

Kirjassa Lähiömutsi-blogin Hanne ja Salamatkustaja-blogin Satu kertovat, miten omasta työstä voi saada miellyttävän, unelmahomman. Pääpaino on kirjassa on vahvasti näissä nykyajan monialatöissä: bloggaamista, kirjoittamista, jne yrittämiseen viittavaa, mutta onpa joukkoon eksynyt myös muutama ihan oikeasti hyvä vinkki tällaiselle kunnan virkamiehellekin siihen omaan työhön.

Sadun tapa kirjoittaa hurmasi minut viimeistään hänen Islannista kertovassa Islantilainen voittaa aina-teoksessa, mutta olen myös nauttinut Lähiömutsi-blogin lukemisesta todella paljon. Tämä kirja tuntuukin pieneltä blogilta sitä lukiessa - yksi postaus tuosta aiheesta, toinen postaus tästä aiheesta. Mielyttävä yllätys oli eri lukujen jälkeen annetut "pohdintatehtävät", joilla pääsin hieman avaamaan omia haaveita.


No miten minä sitten tässä aloin haaveilemaan? Ehkä olen aina haaveillut tästä, mutta en ole uskaltanut toteuttaa itseäni. Olen koulutukseltani insinööri, työskennellyt vajaa 10 vuotta kuntasektorilla erittäin teknisissä tehtävissä. Jostain syystä aina on tuntunut, että vaikka nautin työstäni, haluaisin myös jotain muuta tehdä. Olen haaveillut pedagogisen pätevyyden suorittamisesta ja ammattikorkeakoulussa opettamisesta, olen haaveillut vaihtavani alaa ihan täysin johonkin muuhun (esimerkiksi matkaoppaaksi tai assistentiksi), olen todennut monen monta kertaa, että en VOI vaihtaa alaa, sillä talous ei kestä opintoja tai en uskalla ottaa riskiä.

Viime syksynä aloitin sitten yhtenä haaveena avoimessa ne kirjallisuuden ja suomen kielen opinnot, joista olen nauttinut mahdottoman paljon. Ajattelin ensin, että näistä ei varmasti ole hyötyä minulle omassa ammatissani, mutta kuluneen kevään aikana olen huomannut ottaneeni vastuulle erilaisia tehtäviä, joissa voin käyttää tätä mielenkiinnon kohdetta hyväksi. Olen oikolukenut osastomme päätöksiä, tiedotteita, muokannut niitä, päässyt editoimaan. Ja olen nauttinut tuosta osa-alueesta!

Olen ehkä aavistuksen ujo luomaan omaa tekstiä, että haaveilisin kirjoittavani oman kirjan tms, mutta nautin toisten tekstien muokkaamisesta. Niinpä tähän liittyen asetan itselleni yhden unelman - jossain vaiheessa haluan tehdä kustannustoimittajan töitä! Kun olin saanut miehellekin sanottua tuon haaveen ääneen kevään aikana, tajusin haaveilleeni siitä salaa "aina". Kouluaikana (yläasteella ja lukiossa) olin koulun lehdessä päätoimittajana usean vuoden ja siinä tehtävässä editoin muiden tekstejä silloin jo. Näin se lapsuuden haaveammatti on tuon kirjan kautta kaivettu itseltä esille. Katsotaan siis, missä vaiheessa pääsen toteuttamaan näitä haaveita.

Kiitos Satu ja Hanne, kiitos tästä teoksesta, joka ainakin tällaiselle paatuneelle virkamiehelle avasi pienen unelman käsiteltäväksi.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lars Kepler - Hypnotisoija


Tammi, 2010

"Urheilukentän pukuhuoneesta Tumbasta, Tukholman läheltä löytyy kauhistuttavasti surmattu mies. Myöhemmin hänen puolisonsa ja tyttärensä löytyvät yhtä lailla raa´asti silvottuina perheen rivitalosta. Perheen poika Josef löytyy elossa, vaikeasti haavoittuneena.

Rikoskomisario Joona Linna päättelee että tarkoitus oli surmata koko perhe. Kun Linna saa tietää, että elossa on vielä yksi perheenjäsen, tytär, hän aikoo käyttää kaikki keinot löytääkseen tämän ennen murhaajaa."

Tulen hieman myöhässä näiden Keplerin kirjojen kanssa. Äitini on aikanaan näitä minulle suositellut ja blogeissakin jo vuosia on näistä pyörinyt kehuvia bloggauksia. Aika paljon on pohjoismaisia dekkareita tullut itsekin luettua, mutta tosiaan nyt vasta näiden pariin päädyin. Kuuntelin ensimmäisen Joona Linna-sarjan kirjan, Hypnotisoija, työmatkalla ja viihdyinpä hyvinkin tämän parissa!

Joona Linna poliisina vetoaa jotenkin minuun. Ehkä se on se suuri, aina oikeassa oleva olemus, joka poikkeaa siitä perinteisestä suomalaisesta arkkityypistä, tai sitten jokin pieni Hercule Poirotmainen olemus, kun ajattelulla ja pienellä röyhkeydellä Linna tuntuu ratkovan rikoksia. Tämä ensimmäinen osa olisi tosin kaivannut vähän vahvemmalla kädellä editointia - keskellä kirjaa käytiin pitkät pätkät itse hypnotisoijan, Erik Maria Barkin historian läpikäyntiä. Tuntui hieman tyhjäkäynniltä, vaikka olikin tarinan osalta kriittinen osa. 

Seuraava osa on jo kuuntelussa, katsotaan mitä kaikkea Joonan historiasta paljastuu kirjojen edetessä!

Arvostelu: ★★★

sisältää affiliate-linkkejä

torstai 11. toukokuuta 2017

Huhtikuun luetut



Miten nämä kuukausipostaukset tuntuvat nyt keväällä valuvan aina pitkälle seuraavaan kuukauteen? Haluan kuitenkin näistä pitää kiinni - saan tilastoitua ja seurattua omaa lukemistani paremmin. Viime kuukausipostauksessa taisin pohtia, josko olisimme päässeet telttailemaan ja haaveilin tulevista reissuista. Reissut on tehty, yhtään ei tullut niillä luettua mitään (vaikka kirjoja kannoin mukana) eikä oikeastaan telttailemaankaan päästy. Tämä kevät on ollut niin huono siinä mielessä viime vuoteen verrattuna, että vielä tälläkin viikolla meillä on tullut lunta ja räntää! Ihan mahdotonta!

Huhtikuussa sain kuitenkin jotain luettua. Suurimman osan ajasta vei tuo aiemmin bloggaamani Hanya Yanagiharan Pieni elämä reilulla 900 sivullaan, mutta jotain muutakin tarttui kuukauden aikana matkaan. 

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa 
Oskari Saari: Aki Hintsa - voittamisen anatomia 
yhteensä 2029 sivua

Kuukauden aikana tuli luettua monta todella hyvää kirjaa. Äänikirjoja oli kaksi: Oskari Saaren kirja* jo edesmenneestä F1-lääkäri Aki Hintsasta sekä tuo Martina Haagin avioerokirja Olin niin varma meistä*. Molemmat kuuntelin Bookbeatin kautta työmatkoilla. Pidin molemmista, mutta ehkä mielenkiintoisempi kuunneltava oli silti Hintsasta kertova kirja. Taas tuli itse pienen palan viisaammaksi! 

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa*-kirja odottaa bloggaamista vielä, mutta voi mikä kirja! Kirjan ahmaisin melkein yhdessä hetkessä, mutta se herätti niin paljon oikeita tunteita siitä, mitä haluaisin tehdä, mihin suuntaan omaa uraa viedä, että tuntuu etten saa siitä kirjoitettua blogiin mitään järkevää. Ne sisällä syntyneet tunteet kun ovat niin isoja (ja positiivisia!), että mitkään koneella naputetut sanat eivät tunnu niitä kattavan. Mutta luonnoksissa on jo! :) 

Toukokuu jatkuu kiireisenä - koetan saada kahden kurssin oppimistehtävät arvioitavaksi vielä toukokuun aikana. Kotimaisen kirjallisuuden tuntemus jää kesä- ellei jopa heinäkuulle tentittäväksi ja syksylle yksi suomen kielen kurssi. Sitten alkaisi olla kasassa kaikkinensa avoimesta kirjallisuuden ja suomen kielen perusopinnot. Katsotaan, jos jatkaisi niissä molemmissa perusopintoihin syksyllä.

*-merkityt ovat affiliate-linkkejä

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Martina Haag: Olin niin varma meistä



Atena, 2017

"Petra ja Anders ovat olleet yhdessä 15 vuotta, heillä on kaksi pientä poikaa. Sitten, eräänä pääsiäisenä Petra huomaa kesämökillä sängyn vieressä kynttilänjalan. Miksi Anders on polttanut kynttilää yöpyessään yksin mökillä? Eikö hän olekaan ollut yksin?

Olin niin varma meistä kertoo jätetyn osapuolen tarinan. Petra haluaa jatkaa liittoa, hän uskoo, että vaikeuksista selvitään ja että vaikea aika pian päättyy. Mutta kun tilanne ei sitkeästä yrittämisestä ja vimmaisista toiveista huolimatta ratkea, Petra pakenee Ruotsin Lappiin autiotupavahdiksi ja alkaa kirjoittaa kirjaa erostaan. Hän vuodattaa koneelleen kaiken, kaunistelematta ja itseään säästämättä."

Kuuntelin Martina Haagin kirjan Olin niin varma meistä työmatkoilla äänikirjana - kaipasin jotain kevyempää samaan aikaan luettavaksi kun tahkosin Hanya Yanagiharan Pientä elämää muuten läpi. Ja miten sopiva välipala tämä olikaan! 

Tarina etenee paloittain nykyajassa Rahnukassa, Ruotsin Lapissa, sekä vuoden takaisessa ajassa Tukholmassa, kun Petralle selviää hänen miehensä petollisuus. Itse olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjan Petran olosta Rahnukassa, sillä ihastuin täysin Ruotsin Lapin maisemiin ja ajatukseen autiotupavahtina olemisesta. Tukholman osuudet taas tuntuivat todella raskailta jätetyn naisen tilityksiltä, mutta toisaalta selvensivät samalla tiettyjä Petran edesottamuksia myöhemmin. 

Tämä kirja oli siis erittäin sopiva välipala lukeminen ilman mitään suurempia tunnekuohuja itselläni. 

Arvostelu: ★★★

sisältää affiliate-linkkejä

maanantai 1. toukokuuta 2017

Hanya Yanagihara: Pieni elämä


Hanya Yanagihara: Pieni elämä
Tammi, 2017

"Romaani joka kuohutti Amerikkaa.

Ällistyttävä, järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, tummasävyinen tutkielma muistin tyranniasta ja inhimillisen sietokyvyn rajoista."

Pieni elämä on varmaan yksi tämän kevään suurimmista teoksista. Ainakin minulle se on ollut sellainen. Päälle 900 sivua julmaa, raakaa mutta samalla ystävyyden täytteistä tekstiä tuntui välillä aikamoiselta Iisakin kirkolta kahlata läpi mutta keskenkään ei voinut jättää. 

Kirja kertoo tarkemmin sanottuna neljästä ystävyksestä New Yorkissa. Aikakaudesta ei pysty sanomaan mitään, sillä Yanagihara on jättänyt kaikki viitteet ulkomaailman tapahumiin pois teoksesta. Useampi vuosikymmen kuitenkin ystävyksiä seurataan. JB, Malcolm, Willem ja Jude tutustuvat yliopistossa ja vaikka heidän ystävyyttään koetellaan vuosien aikana, palaavat he kuitenkin aina takaisin yhteen kuminauhan lailla. 

Suurin rooli kirjassa jää kuitenkin Judelle. Jude, joka on kärsinyt lapsuudessaan sellaisista asioista, joita ei ääneen edes halua sanoa, ja joka kokee olonsa täysin arvottomaksi vuodesta toiseen, vaikka ystävät koettavat hänelle muuta opettaa. Tämä onkin mielestäni se yksi kantava teema - voiko toisen omanarvontunnetta muuttaa, jos hän on päättänyt tuntea itsensä arvottomaksi? Miten voi pelastaa ihmisen, joka ei halua tulla pelastetuksi? 

Kirja vaati useamman tauon sitä lukiessa - kerralla en millään olisi pystynyt tätä lukemaan sillä niin raskasta tarina välillä oli. Sanoinkin miehelleni tämän kirjan saatuani luettua, että kirja oli huikea, suuri, raskas, järjettömän taitavasti tehty mutta en enää ikinä halua sitä lukea uudestaan. 

Arvostelu: ★★★★


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Aleksis Kivi: Kullervo



Aleksis Kivi: Kullervo
SKS: Kootut teokset, osa 2, 1984

Tentin tällä hetkellä kotimaista kirjallisuutta yhden kurssin verran, ja olen sitä varten päässyt lukemaan sellaisia suomalaisia klassikoita, joihin ei ole aiemmin tullut tartuttua. Yksi näistä on Aleksis Kiven Kullervo, joka on näytelmänä julkaistu teos. Kullervo on viisinäytöksinen näytelmä ja kertoo siis Kalevalastakin tutun Kullervon tarinan Kiven näkökulmasta. 

Ja millaisen tarinan se kertookaan! Kullervolla ei kyllä mene hyvin, sen varmaan lähes kaikki tietävätkin jo etukäteen. Hänen isänsä ja setänsä ovat taistelleet, ja Kullervo jäänyt lähes orjan asemaan setänsä luokse luulleen perheensä kuolleen. Sekös Kullervoa harmittaa, ja erinäisten seikkailujen kautta hän päätyy kostamaan sedälleen kaiken sen vääryyden olematta silti tyytyväinen aikaansaannoksiinsa ja valiten itsemurhan lopulta. 

Kullervo on vahvaa tragediaa, mutta kyllä se näin nykyaikana luettuna tuntuu jopa menevän hieman äärimmäisyyksiin. Niin monta vastoinkäymistä Kullervo kohtaa, että lopulta oli pakko miettiä kun aina uusi tuli vastaan, että "are you kidding me". Silti tämä tarina oli pakko saada luettua loppuun - mitään pakkopullaa tähän tarinaan tarttuminen ei ollut ainakaan minulle. 

Seitsemästä veljeksestä en ole koskaan välittänyt, mutta ehkä Kivi onkin omaan makuuni parhaimmillaan näissä tiiviissä näytelmissään? Pidän myös Nummisuutareista (joka sinällään on aivan erilainen näytelmä kuin tämä), joten se tukisi ehkä tätä ajatustani. 

Suosittelen kuitenkin tähänkin teokseen tutustumaan, sen verran lähes tragikoominen tämä näytelmä on. 

Arvostelu: ★★★★

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Anneli Kanto: Vilma Virtanen virpomassa


Anneli Kanto: Vilma Virtanen Virpomassa
Karisto, 2017
* saatu arvostelukappale

"Palmusunnuntai lähestyy, ja Virtasen lapset päättävät lähteä virpomaan. Veera ei kelpuuta valmisteluhommissa laiskotellutta Vilmaa mukaansa, vaan tämän on tyytyminen Perttuun ja Kastehelmeen. Ujoa Vilmaa jännittää kovasti olla joukon johtaja ja soitella vieraiden ihmisten ovikelloja. Tyly vastaanotto heti ensimmäisellä ovella vie Vilmalta sisun kaulaan, mutta pikkusisarusten kannustuksella virpominen alkaa sujua. Ovien takaa kurkkii monenlaisia ihmisiä, ja Vilma saa reissulla aimo annoksen rohkeutta - puhumattakaan suklaamunista.
Virpominen on monin tavoin jännää, kun pitäisi tehdä kauniit oksat, muistaa lorut ja olla rohkea, kohtelias ja kiitollinen yhtä aikaa. "

Tänä pääsiäisenä meillä on ollut yksi kirja ylitse muiden, jota on luettu kerta toisensa jälkeen. Se on tietenkin lasten lempikirjasarjan, Viisiä villiä Virtasta-sarjan uusin teos - Vilma Virtanen virpomassa. Saimme kirjan jo helmikuun lopussa muistaakseni, ja siitä lähtien onkin käynyt se kiherrys ja kujerrus ja joka päiväinen arvausleikki, että miten monta päivää pääsiäiseen on ja saako tänä vuonna käydä ihan itse virpomassa, ettei äidin tarvitse tulla mukaan. 

Sillä niin Vilmakin tekee. Vilma on Virtasten lapsista se kaikkein ujoin, johon varsinkin esikoiseni samastuu kaikkein eniten (kuopus kun taas on Kastehelmi ehdottomasti!). Niinpä tämä kirja tuli meille luettavaksi täydelliseen aikaan! Tänä pääsiäisenä kun tytär päätti, että koska Vilma uskalsi niin hänkin uskaltaa ja äidin ei tosiaankaan tarvinut tällä kertaa olla mukana virpomassa. 

Ylipäätänsä pidän näistä Virtaset-kirjoista niiden aika raikkaiden ja hyvien aiheiden takia. Miten monta kertaa ollaan kerrattu Kastehelmi-kirjan kanssa kuopuksen omaa tahtoa tai selattu synttäreiden lähettyvillä Perttu Virtasen suutta kateutta Kastehelmen uutta polkupyörää kohden. 

Arvostelu: ★★★★★

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet



Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
WSOY, 2016

"Puolalainen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin, Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn. Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Viktor matkustaa Berliiniin puoluekokoukseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Viktor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?"

Eurooppalaiset unet oli yksi viime vuoden Finlandia-ehdokkaista. Olen kohta lukenut nuo kaikki ehdokkaat sekä voittajan, ja täytyy sanoa, että vaikea on ollut varmasti valinta! Olen pitänyt kaikista tähän mennessä luetuista todella paljon, samoin siis myös tästä Puikkosen kirjasta. 

Olin ennakkoon lukenut muutaman kommentin kirjasta ja sen takia odotukset olivat ehkä hieman erilaisia, kuin mitä kirja itsessään kuitenkaan sitten oli. Kirja oli ehdottomasti yksi mukaansatempaavimmista episosodiromaaneista, joita olen lukenut viime vuosina. Jokaisen uuden luvun alkaessa jännitti, miten tämä liittyy edeltävään tai johonkin aiempaan lukuun. Nautin suorastaan siitä, kuinka kaikkien tarinat kietoutuivat lopulta yhdeksi isoksi kannanotoksi menneestä, nykyajasta ja tulevasta. 

Puikkonen näyttää teoksessa taitavasti sen, miten yksi siivenisku historiassa vaikuttaa tulevaisuuteen monella eri tavoin. Miten huonoista lähtökohdista voi päätyä silti hyvään mutta myös päivastoin - hyvistä lähtökohdista huonoon. 

Itselle koskettavin ihmiskohtalo oli Berliinin muurin jakama perhe. Toisaalta taas myös loppuakohden Johanneksen perheen kohtalo myös sai herkistymään vahvasti. 

Kirja oli ohut, mutta todella henkisesti todella painava. Suosittelen todella lämpimästi tätä. 

Arvostelu: ★★★★★